torstai 28. syyskuuta 2017

Hevosvalokuvauskurssilla



Onni on valokuvaajaystävä jonka siivellä pääsee välillä elävöittämään myös omaa valokuvausharrastusta. Samalla kun assistoin kesällä kahteen otteeseen Petra Lönnqvistin (Hestafoto) järjestämällä hevosvalokuvauskurssilla ulkoilutin myös omaa kaapin perukoilla pääosin pölyttyvää kameraani ja täytyy myöntää pienen valokuvauskärpäsen purasseen jälleen. Ihan kaikkiin parhaisiin kuvausspotteihin ei valokuvaajan assistenttina päässyt kiilaamaan, mutta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan voin rehellisesti sanoa olevani tyytyväinen kuvausjälkeen. Mistäköhän löytäisin taas aikaa panostaa tähänkin harrastukseen?

Harrastin joskus muinaishistoriassa melko aktiivisestikin hevosvalokuvausta pääasiassa erilaisissa hevostapahtumissa, kuten kilpailuissa ja näyttelyissä. Reissasin ympäri eteläisen Suomen erilaisten hevoskarkeloiden perässä ja yhdeltä kuvausreissulta kuvia saattoi tarttua matkaan jopa useita tuhansia. Kuitenkin jossain vaiheessa into valokuvaamiseen koki huomattavaa hiipumista ja lopulta kamera päätyi talviteloille muutaman vuoden mittaiselle tauolle ja on päässyt kunnolla ulkoilemaan pitkästä aikaa vasta viimeisen vuoden sisällä.



Siinä missä tapahtumavalokuvaus on hauskaa puuhaa ja menee myös ihan sosiaalisena kanssakäymisenä kuvaajakollegoiden kanssa, on varta vasten kuvaukseen hankitun mallin kuvaaminen aivan erilainen tilanne. Siinä pääsee toteuttamaan omaa luovuuttaan ja kokeilemaan vaikka minkälaisia ideoita. Vaikka itse on tullut poseerattua melko paljonkin kameralle ponin kanssa, en ollut ennen tätä kesää aikaisemmin itse ollut kameran takana samaisessa tilanteessa ja olihan se kivaa!

Kun pääsin yläasteelta, olin aivan varma, että haluan isona valokuvaajaksi. Opiskelinkin media-assistentiksi heti peruskoulun jälkeen ja suunnittelin jatkavani siitä vielä ihan oikeisiin valokuvaajan opintoihin. Koin kuitenkin jonkinasteisen burnoutin viimeisen opiskeluvuoden aikana enkä enää osannutkaan päättää haluaisinko sittenkin graafiseksi suunnittelijaksi vaiko edelleen valokuvaajaksi. Niinpä en lähtenyt opiskelemaan kumpaakaan alaa, fiksua eikö?

Sen sijaan valokuvaus (ja graafinen suunnittelu) on säilynyt mukavana harrastuksena mukana elämässä ja aina aika-ajoin pienen tauon jälkeen kaivan kameran jälleen esille puhkuen entistä enemmän intoa ulkoiluttaa sitä. Harmi kun aika on niin rajallista, etten ehdi toteuttamaan kaikkia niitä suunnitelmia, joita tahtoisin kuvauksen saralla saada aikaan! Ehkä vielä joskus teen kuin teenkin tästä itselleni ammatin jolla ansaita leipäni.





Hevosvalokuvauskurssilla meillä oli aivan uskomattoman kauniit ja taitavat mallit! Hevoset olivat kuin vanhoja valokuvamalleja ja tytöt esiintyivät luontevasti kameralle. Mikään ei ole niin mukavaa, kuin valokuvata kauniita kohteita, jotka viihtyvät kameran edessä! Petra järjestää aivan varmasti myös ensi vuonna vastaavanlaisia kursseja, suosittelen lämpimästi jokaiselle hevosvalokuvauksesta kiinnostuneelle osallistumista rautaisen ammattilaisen opetukseen. Postauksen kuvat ovat kaikki jälkimmäiseltä kerralta, kun uskaltauduin ihan oman kameran kanssa mukaan kurssille. Täältä löydät muutaman ensimmäisellä kerralla Petralta lainatulla kameralla kuvatun kuvan.




Mitäs pidät, kannattaisiko mun ulkoiluttaa kameraa useammin?



tiistai 26. syyskuuta 2017

Ypäjä Horse Show superviikonloppu (+ lippuarvonta!)


Viime viikonloppuna avattiin hallikausi oikein rytinällä Ypäjä Horse Show-superviikonlopussa. Perjantaista sunnuntaihin kestäneissä Riding Club Cavalorin/BCM Scanhorsen yhteistyössä Team Eurohorsesin kanssa järjestämissä Helsinki International Horse Show-karsinnoissa startattiin yhteensä yli tuhat kertaa! Näistä starteista Nella ja Goldi hoitivat kaksi omaansa oikein tyylikkäästi.

Lauantaina otettiin osaa meidän kannalta viimeiseen HIHS Pony Tour-karsintaluokkaan. Luokka oli samalla tyttöjen ensimmäinen hallikilpailu ja se ratsastettiin 110cm korkeudella. Vaikka tietysti voittoa viimeisestä karsintaluokasta myös tavoiteltiin, oli pääasiallisena tavoitteena tasainen ja sujuva rata. Hallikilpailut eivät ole olleet tähän mennessä Goldin vahvuuksia pienen tilan vuoksi ja sen takia tähtäin oli siistissä hyvänmielen radassa. Perusrata sujui aivan uskomattoman hyvällä tempolla ja poni suoritti tasaisen varmasti hienon nollan. Harmillisesti kuitenkin toisen vaiheen ensimmäiselle tehtävälle pieni etäisyysmissi ja täten sarjaesteen A-osan okserin etummainen puomi lähti matkaan. Tyttö ei pysynyt hypyssä täysin mukana ja lähestymisessä B-osalle poni päätti olla hyppäämättä epätasapainoisen kuskin kanssa edessä siintävää pystyä ja kiilasi esteen ohi. Tästä päätöksestä täytyy antaa ponille iso kiitos ja paljon rapsutuksia - se on vihdoin kasvanut aikuiseksi ja oppinut tekemään järkeviä ratkaisuja! On ensisijaisen tärkeää että esteponi (etenkin tällä korkeudella) osaa arvioida hyppyjen riskit ja tarvittaessa olla ottamatta sitä riskiä, mikä hypyn mukana tulisi. Tässä tilanteessa Goldin vaihtoehdot olisivat olleet B-osan läpi rysäyttäminen tai kamikaze-hypyllä ratsastajan pudottaminen ja se päätyi välttämään molemmat sujuvalla väistöliikkeellä. Saattaa kuulostaa hölmöltä, että olen ylpeä nuoresta ponista joka kieltää, mutta tässä tilanteessa se oli ainoa järkevä ratkaisu. Goldi on nuorempana harrastanut melkoisia itsemurhahyppyjä, jotka ovat saaneet aikaan itse kullakin sydämentykytyksiä ja huimausta ja sen takia tällaisen ratkaisun tekeminen on se, mitä ollaan odotettu ponilta. Se ei "possuile" ja kieltele huvikseen, vaan nimenomaan punnitsee ja arvioi tulevan tilanteen tarkkaan ja tekee ratkaisunsa sen perusteella. Uusi lähestyminen sarjalle jälleen tasapainoinen ja sujuva ja loppurata puhtaasti läpi. Kahdeksan virhepisteen turvin kahdeksannelle sijalle ja täten saamme jäädä jännittämään Wild Card-paikkojen jakoa.

Helsinki International Horse Shown Pony Tour-semifinaaleihin on tähän mennessä karsiutunut kuusi karsintavoittajaa, SM-mitalistit sekä GP-sarjan kolme parasta. Ponikärjen ollessa tänäkin vuonna suppea, on sekä karsintavoittajissa, GP:ssä että SM-mitalisteissa monta samaa nimeä joka jättää useamman paikan vapaaksi villikorttilaisille. Nyt sormet ristiin ja peukut pystyyn, että Team Goldi valittaisiin kilpailemaan jäähalliin! Viime vuonna kilpailut jäivät välistä ponin syysflunssan takia, joten tänä vuonna tietysti hinku areenalle on extrasuuri.





 

Sunnuntaina edustettiin jälleen Lohjan Ratsastajien tiimissä Hallijoukkuemestaruuksissa. Mestaruusluokassa ponit ratsastivat 110cm-radan ja hevoset 120cm ja kolme parasta tulosta huomioitaisiin pisteidenlaskussa. Nella ja Goldi olivat jälleen starttivuorossa luokan kärkipäässä ja suorittivat toistamiseen tasaisen ja siistin nollan perusradalta, aivan kuten muutkin tiimiläiset. On se kumma kun nuo 110cm esteetkään ei näytä enää tuntuvan missään, edes hallissa! Eikä se näin sivustaseuraajan silminkään enää näytä niin korkealta. Toisen vaiheen ratsastuksen jälkeen kärkisijoilla keikkui sekä LOR että MyRat, täysin samalla uusinta-ajalla. Niinpä kultamitalit jaettiin molemmille joukkueille ja Nellan kaulaan pujotettiin ensimmäinen SM-mitali. Ei hassumpi aloitus SM-ratojen valloitukselle tällainen kultamitali, vai mitä ;)






LIPPUARVONTA!


Viikonloppuna Ypäjällä ratkottiin myös muunmuassa Helsinki International Horse Shown Amateur Tour, Junior Tour, nuorten hevosten ja Lucky Winners-luokkien viimeiset semifinaali- ja finaalipaikat. Kiinnostaisiko sinua päästä katsomaan jännittävää kilvankäyntiä? Nyt olisi tarjolla mahdollisuus sinulle ja yhdelle ystävällesi päästä katsomaan näitä finaaleita, kansainvälisten ratsastajien training session-verryttelyä areenalla sekä ratsastajien haastatteluja.

Arvonnassa kaksi lippua torstaipäivän Finland Finals & International Training Session-näytökseen! Arvontaan voit osallistua jättämällä alle kommentilla nimesi ja sähköpostiosoitteesi 1.10.2017 mennessä. Kommentoi myös mikä torstain kilpailuluokista kiinnostaa sinua eniten (Amateur Tour - Ponit Presented by Atec Finland Oy - Lucky Winners - Junior Tour - Nuoret hevoset 5-6-7 v. Presented by Black Horse)!

HUOM! Otan yhteyttä voittajaan sähköpostitse tarkempien yhteystietojen saamiseksi, joten varmistathan että ilmoittamasi sähköpostiosoite on toimiva.





tiistai 19. syyskuuta 2017

Nenätyöskentelyä osa 1

Mä olen aika-ajoin kokenut jopa huonoa omatuntoa siitä, miten vähän ehdin koiran kanssa töiden ja ponin ohella touhuamaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että koira istuisi yksinään kotona päivät pitkät, onhan se mun mukana tallilla ja kaikkialla muuallakin mihin sen vaan saan mukaan ottaa. Silti mä olen jotenkin tässä harrastamisen ja kilpailemisen aikakautena taas kokenut alemmuudentunnetta kaikkia huippukoiranomistajia kohtaan, joilla on aikaa ja resursseja käydä jos jonkinmoisissa lajitreeneissä koiriensa kanssa. Rotufoorumilla kehutaan tuon tuosta koe- ja kilpailutuloksia ja kaverit päivittävät someen hyvin menneistä treeneistä. Ja me vaan oltiin taas koiran kanssa tallilla koko ilta.

Ludo alkaa olla pikkuhiljaa jo aikuistumaan päin ja tällä hetkellä eletään kovaa murrosiän vaihetta. Energiaa löytyy kuin suuresta ampiaispesästä ja sitä puretaan riehumalla, huutamalla ja sähläämällä. Kotona herra osaa käyttäytyä oikein mallikkaasti ja luulisi sen olevan helppokin kaveri, mutta pienessäkin häiriössä on mielentila taas ihan toinen. Niinpä päätin, että nyt loppuu laiskottelu ja aletaan tosissaan treenailemaan jotain hyödyllistä ja kivaa. Ja mitähän se sitten olisi...?


En tiedä johtuuko se kuonon suuresta koosta, perimästä vai mistä, mutta nenän käyttö on ollut pennun lempijuttuja jo ihan pienestä asti. Kaikki temput joissa nenä on käytössä on ollut älyttömän helppoja opettaa ja niitä Ludo tarjoaa mielellään ensimmäisenä kun aletaan työskentelemään - se tökkii ja haistelee ihan mitä vain. Taisi olla torstaipäivä kun selailin koirakoulun nettisivujen kurssitarjontaa kun huomasin jo samalla viikolla alkavan NoseWorkin alkeiskurssin, jolle olisi vielä muutama paikka jäljellä. Nenän käyttöä ja ainakin alkuun rauhallista ja matalatempoista treeniä - melko järkevän kuuloinen harrastus ylivilkkaalle nuorelle urokselle. Niinpä tuumailin kurssin olevan meille tähän vaiheeseen oikein osuva ja klikkailin osallistumisen eteenpäin. Nyt me sit alettiin harrastaa!

Nosework treenejä on takana jo muutamat ja täytyy kyllä sanoa, että poika voisi olla tässä lajissa aika taitava kun vaan saisi sen päänsä kanavoitua työntekoon. Tällä hetkellä kun treenissä kiinnostaisi sen eukalyptus-treenihajun sijasta paljon enemmän provosoiva kääpiösnautseri, ihana lapinkoiratyttö ja edellispäivänä pentukoulussa lattialle ilmestynyt pentupissaläikkä - ai tätä autuasta nuoren miehen elämää! On se haju onneksi jo sen verran mielenkiintoiseksi tehty, että kun purkkirivistöstä vihdoin hajupurkin bongaa niin sitä nuuskutetaan oikein kunnolla.

Toistaiseksi olen ollut laiska ja kotitreenit on jäänyt ihan muutamaan kertaan. Otin kuitenkin askeleen etenpäin ja ostin eilen kasan pilttejä kotiin - niistä kun saa sisällön tuhottua on siinä hyvä rivistö hajupurkkeja treeniin! Ja sainpahan hyvät pikavälipalat töihin vietäväksi tälle viikolle.

Kuvat © Eeva Laakso


Tuplahopeaa

Siinä missä syksyn saapuessa itsellä lähtee käyntiin taas lauantaityövuorot, on kilpaileville luvassa jännittäviä mestaruustaistoja. Kuten viime vuonna, oli Nella ja Goldi tänäkin vuonna henkilökohtaisten aluemestaruuksien lisäksi mukana kilpailemassa Lohjan ratsastajien tiimissä aluejoukkuemestaruudesta.

 Aluejoukkuemestaruudet ratsastettiin toissaviikolla Tammisaaressa. Perinteiseen tapaan sadekeli helli kisapäivänä ja kentän pohja oli raskas, vaikka tällä kertaa kuitenkin onneksi hiekkakenttä edellisvuoden Laakspohjan derby-lillun vastapainoksi. Mestaruus ratkottiin yhdeksän seurajoukkueen kesken, joista kolme palkittiin mitalein. Goldi ja Nella starttasivat joukkueensa ensimmäisinä ja tekivätkin hienosti virhepisteettömän ja nopean radan. Pieni kultainen kiituri suoritti radan jälleen nopeimpana kaikista osallistujista! Harmillisesti LOR:n joukkue nappasi kuitenkin yhden nelosen liikaa ja putosivat sen myötä johtosijoilta hopealle. Joka tapauksessa selkeästi nousujohdanteinen kehityskaari, sillä viime vuonna LOR:n joukkue ratsasti pronssille!


Henkilökohtaiset aluemestaruustaistot käytiin tällä kertaa Riders Innissä Hyvinkäällä. Ponien EsRa:n aluemestaruudesta oli kilpailemassa kolmetoista ratsukkoa, joista Nellan ja Goldin lähtövuoro koitti vasta viimeisenä. Perusradalta kaksikko suoritti jälleen tyylikkäästi nollatuloksen ja saivat jatkaa toiselle kierrokselle. Poni on ollut nyt todella hyvässä vireessä esteillä ja tehnyt todella hienoja hyppyjä ja tasaisia ratoja. Valitettavasti toisella kierroksella poni nappasi kuitenkin mukaansa yhden turhan puomin, joka vei mahdollisuudet voittoon tällä(kin) kertaa. Hopee ei silti oo mikään häpee ja en voisi olla tyytyväisempi näiden mestaruustaistojen tulokseen!

Tottakai joka kerta näihin karkeloihin lähdetään voittamaan, eihän siinä kilpailemisessa muuten mitään järkeä olisikaan. Silti aina pääasiana on siisti ratsastus, hyvä ja tasainen rata ja hyvä mieli kaikille, lopullisesta sijoituksesta viis. Monta kertaa hihkunut onnesta upean tasaisen suorituksen jälkeen vaikka poni olisikin jäänyt sijoilta. Ilo katsella siistiä menoa ja sitä, kun nämä kaksi ovat niin synkassa ja onnellisena radalla - ihan match made in heaven.

Ensi viikonloppuna onkin vuorossa vihdoin Helsinki International Horse Shown viimeiset karsintakilpailut Ypäjä Horse Showssa. Goldi ja Nella hyppäävät lauantaina Pony Tourin 110cm karsintaluokan ja näiden lisäksi myös LOR:n halli-SM joukkueessa sunnutaina 110cm - tyttöjen ihka ensimmäinen SM-osallistuminen, jaiks!! On ehkä turha sanoa, kuinka mua jännittää. Tänä vuonna kaksikko ei vielä ollut valmis ponien SM-taistoon, mutta onhan se hyvä aloittaa "niiden oikeiden" mestaruusmitalien tavoittelu edes jostain jo tässä vaiheessa ;)





Kuvat © Nina Hakkarainen



perjantai 15. syyskuuta 2017

Suunta eteen ja ylös

Yksi ensisijaisen tärkeä osa kilpaponin tavoitteellista treeniä on aika-ajoin tarkistuttaa lihasten hyvinvointi hevoshierojalla. Goldin kanssa hierojakäyntejä ei ole kertynyt vielä kovin montaa, sillä en myöskään koe tarpeelliseksi turhaan hierotuttaa ongelmatonta ponia. Tai lähinnä sellainen olo mulla on aikaisemin hieronnoista tullut, kun ei ponilla ole ollut kuin "normaalia treenijumia". Viimeksi poni on hierottu talvella ja tarkoitus oli ottaa sille kevät/kesä- akselille uusi hieronta, mutta aikatauluongelmien takia käynti jäi kuitenkin sopimatta.

Tiistaina saatiin vihdoin ponille hieronta-aika ja se tulikin hyvään saumaan ajatellen kauden päätavoitetta, eli Helsinki International Horse Showta - ehditään vielä hyvin puuttumaan epäkohtiin ja treenaamaan ja vahvistamaan ponia ennen kilpailua. Tallillemme on järjestetty jo muutaman kerran Eerika Törrösen hierontapäivä ja harmillisesti tähän mennessä päivät on sattuneet sen verran huonoon saumaan, etten ole ehtinyt paikanpäälle. Nyt kuitenkin satuin olemaan tiistaina vapaapäivällä ja siten varasinkin myös Goldille paikan hierontaan.




Koska kyseessä oli meille täysin uusi tuttavuus, aloitettiin hierontatuokio luonnollisesti kuulumisilla ja ponin esittelyllä. Kerroin kuluneesta kisa- ja treenikaudesta ja ponin yleisvoinnista ja siitä kuinka mun mielestä ponilla ei varsinaisesti ole ollut mitään suurempia ongelmia. Eerika katsoi vielä ponin liikkeet liinassa kaikissa askellajeissa ja sen perusteella päädyttiin hierontasuunnitelmalla lisäämään ponin liikkuvuutta, elastisuutta ja ryhtiä - sitä mihin me koulutreenilläkin ollaan kuluvan kauden aikana tähdätty. Hierottaessa poni oli hieman tukkoisempi vasemmalta kokonaisuudessaan, joka onkin sen heikompi puoli ollut aina. Muun muassa takaosan liike on vasemmalta puolelta enemmän ylös- kuin eteenpäin ja juoksuttaessa poni on hieman könkkä vasempaan kierrokseen. Poni on myös lihaksistoltaan hieman epätasapainossa etu- ja takaosan välillä; siinä missä takapään lihaksisto on huikeassa kunnossa, ei etuosa tule ihan samalla vauhdilla perässä. Nämä kuitenkin on hyvin pieniä virheitä joita pystyy oikeanlaisella hoidolla ja treenillä parantamaan.

Päätavoite kiiluen silmissä varasin meille vielä uuden hoitoajan muutaman viikkoa ennen H(IHS)-hetkeä. Tänä vuonna tehdään ihan kaikkemme, että varmasti päästäisiin osallistumaan Suomen huikeimpaan hevostapahtumaan. Mitä hoidon ylläpitoon kotipuolessa tulee, jatketaan treeniä samaan tapaan. Allekirjoittanut saa hieman ryhdistäytyä ja vähän useammin raahata niitä keppejä maneesiin, sillä nimenomaan puomitreenillä saadaan vatsalihakset kunnolla töihin ja liikeratoja kasvatettua. Muutoin keskitytään ratsastamaan ponia reippaasti eteen ja ylöspäin ja pääosin avoimemmassa muodossa - ihan niin kuin tähänkin asti.

 Ja loppuun lisää niitä paljon kaivattuja ratsastuskuvia musta ja Goldenista! Kuvista kiitos iki-ihana Eeva Laakso ♥