perjantai 27. tammikuuta 2017

Terveiset klinikalta


Se pieni ääni mun sisälläni oli osittain oikeassa, mutta kyllä mä näköjään hyvin ton oman pikku tupsuharjan tunnen. Kun juttelin tallilla asiasta ennen klinikka-aikaa, sain vastaukseksi huvittuneesti, että tuollainenhan kuulostaa ihan normaalilta tammalta. Mutta kun ei mun tammalta. Goldi on tottakai välillä kiiman aikaan kiukkuisempi ja saattaa ponimaisesti osoittaa mieltään. Koskaan se ei kuitenkaan ole ketään suutuspäissään purrut tai ollut näin pitkäkestoisesti pahalla päällä. Jokin oli siis selväsi pielessä.

Koska psylliumkuuri oli vienyt osan oireista, oli hiekka todennäköisin syy kiukuttelulle, mutta silti tarhassa ramppaaminen oli huolestuttavaa ja uhka mahahaavasta myös todellinen. Tarve klinikkareissulle siis oli, sekä sen takia että poni saataisiin kuntoon je että oma mieli saisi rauhan.



Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen klinikkareissuun. Poni matkusti kopissa nälästään huolimatta todella siivosti eikä ollut yön aikana rikkonut itseään. Olihan se aamulla kiukkuinen ja yritti joka välissä löytää jostain jotain syötävää. Onneksi koppa päässä esti ponia saamasta suupaloja ja myös mun takkini sai olla rauhassa - ilman koppaa uskallan epäillä, että mulla olisi nyt rei'itetty hiha...

Klinikalla Goldilta tutkittiin ensin hieman yleiskuntoa samalla kun juteltiin vaivoista ja ponin arjesta ylipäänsä. Eläinlääkäri totesi ponin olevan normaalissa/hoikkassa kunnossa sekä pirteä ja reipas. Goldilla on ollut lievää kireyttä rintarangan ja lannerangan ylimenoalueella, mutta eläinlääkärin kokeillessa aluetta, oli poni lähinnä tyytyväisen oloinen vaikka värisyttelikin lihaksiaan - ei siis mitään mitä ei voisi hieronnalla hoitaa. Tässä vaiheessa otettiin myös verikokeet ennen ponin rauhoittamista.

Onni on hyväkäytöksinen ja luottavainen poni. Se seisoi röntgenissäkin (toki rauhoitettuna) aivan paikoillaan vaikka jännittäviä laitteita ja telineitä liikkui ympärillä. Sain myös hihitellä sen päiväkännille, sillä poni oli niin hyvässä tujussa että se hörisi lempeästi tervehdyksen aina, kun hoitaja tuli uudestaan huoneeseen. Kuvista ei onneksi löytynynt mitään maata mullistavaa. Vatsalaukun pohjalla oli noin 10x2cm kokoinen laatta hiekkaa, joka tulee todennäköisesti poistumaan sieltä ihan omin keinoin. Aion kuitenkin syöttää ponille vielä yhden psylliumkuurin keväämmällä varmuuden vuoksi, vaikkei sekään hoitona tietysti ole ihan riskitön.

Kun röntgenit oli otettu ja kuvat tutkittu, siirryttiin toimenpidehuoneeseen mahan tähystystä varten. Teki pahaa katsoa kun ponin pieneen sieraimeen työnnettiin paksu muoviputki, jonka läpi tähystin saatiin kulkemaan ponia häiritsemättä vatsalaukkuun. Ei se ponistakaan mieluisalta näyttänyt ja kevyt rauhoiteannos näkyi lievänä vastahakoisuutena. Onneksi hevosilla ei sentään ole oksennusrefleksiä, itse olisin varmasti yökkinyt kuin viimeistä päivää. Ennen varsinaista tutkimusta vatsalaukkuun pumpattiin vielä ilmaa, jotta sen seinämät olisi kunnolla nähtävissä. Oli kyllä todella mielenkiintoista seurata tutkimusta ja nähdä ihan omin silmin miltä siellä vatsassa näytti. Se oli kaikenkaikkiaan hyvin terveen näköinen ja limakalvopinnat kauniin vaaleanpunaiset. Ruokatorven ja pohjukaissuolen välillä olevassa lyhyemmässä kaaressa, eli curvatura minorissa oli kuitenkin havaittavissa pari pientä II-asteen haavaumaa.



Sekä hiekkakertymät että mahahaavat tuntuvat yleistyneen hevosilla viimeaikoina. Todennäköisesti kyse on kuitenkin siitä, että näitä tutkitaan nykypäivänä enemmän kuin ennen ja mikäli perusteellisia tutkimuksia tehtäisiin vielä useammalle, löytyisi mahahaavaa ja hiekkakertymiä todennäikösesti jonkinasteisena melkein kaikilta hevosilta. Hiekkapohjaiset tarhat ja säännöstellyt heinäruokinnat lisäävät hiekkakertymien riskiä ja siksi onkin hyvä syöttää hevoselle silloin tällöin kuuri psylliumia varmuuden vuoksi.

Mahahaavalle ei ole mitän tiettyä oireilukaavaa, vaan se saattaa eri hevosilla oireilla eri tavoin tai olla jopa täysin oireeton. Siitä huolimatta se aiheuttaa varmasti hevoselle jonkin verran kipua, vaikka saaliseläimen luonto estäisikin näyttämästä sitä. Mahahaavaa esiintyy suhteellisesti enemmän kilpahevosilla kuin harrastehevosilla, mutta myös levossa olevalle hevoselle voi kehittyä haavaumia. Mahahaava syntyy mahalaukun limakalvon suojamekanismien ja mahahappojen välisen epätasapainon seurauksena ja syy tähän epätasapainoon voi löytyä esimerkiksi elinolosuhteista, -tavoista tai toisesta sairaudesta. Vastoin yleistä luuloa stressi ei aiheuta mahahaavaa, mutta se saattaa aiheuttaa syömättömyyttä ja, kuten esimerkiksi Goldin tapauksessa, ramppaamista, jotka altistavat mahahaavalle. Liikutus lisää mahalaukun happamuutta, jolloin pitkäkestoinen liikunta saattaa edesauttaa mahahaavan syntyä. Tyypillisesti mahahapot eivät nouse mahalaukun yläosaan, mutta hevosen liikkuessa mahalaukkuun kohdistuva paine nostaa hapanta nestettä ylöspäin, jolloin herkempi alue saattaa vaurioitua.

Ruokinta voi olla suoraan tai osasyynä mahahaavan syntyyn, etenkin urheiluhevosilla. Hevosen mahalaukkuun erittyy jatkuvasti mahahappoja, jotka neutralisoituvat ruoan vaikutuksesta. Happamuuden neutralisoimiseksi hevosen tulisi saada rehua vähintään 5-6 tunnin välein. Väkirehut aktivoivat korsirehua enemmän mahahappojen tuotantoa ja siten lisäävät mahahaavan riskiä. Kuidun vuoksi korsirehujen  prosessointi on hitaampaa kuin väkirehun ja se säilyy mahalaukussa pidempään, jolloin pH-taso ei pääse laskemaan yhtä nopeasti kuin tyhjässä mahalaukussa. Ongelmia saadaan kun korsirehun määrää herkästi vähennetään väkirehujen myötä ja etenkin kovassa treenissä olevien hevosten suorituskykyä parannettaessa on annettavat väkirehumäärät usein suuria. Korsirehujen on havaittu suojaavan mahalaukkua happojen syövyttävältä vaikutukselta. Suuret väkirehumäärät heikentävät korsirehujen suojaavaa vaikutusta mahalaukussa.



Tehokkain hoito haavaumia vastaan saadaan yhdistämällä happamuutta vähentävä lääke (meidän tapauksessa Gastrogard) ja limakalvoja suojaava lääke (Antepsin). Poni saa syödä kolmen viikon lääkekuurin nyt alkuun, jonka jälkeen on kontrollitähystys. Gastrogard tulee antaa aamuisin tuntia ennen ruokintaa, Antepsin annetaan ruokinnan yhteydessä aamulla ja illalla. Lääkekuuri vaatii sen, että käyn tuikkasemassa ponille ruiskun suuhun joka aamu kello kuudelta, sillä aamuruokinta on seitsemältä. Kaipa tähänkin tottuu tässä kolmen viikon aikana...

Liikunnan ja rutiinien suhteen tulisi pyrkiä mahdollisimman normaaliin. Suuri muutos arjessa saattaisi altistaa suuremmalle stressille ja täten heikentää haavaumien paranemista. Treeniä jatketaan siis tuttuun tapaan ja katsotaan kuinka poni lähtee paranemaan. Kilpaileminenkaan ei ole lääkekuurin aikana täysin poissuljettua, mutta Gastrogardin tueksi otettu Antepsin on doping-listattu lääke, joten sen käyttö tulisi lopettaa ajoissa ennen kilpailuihin osallistumista.

Näiden lisäksi ponin heinämääriä nostetaan nyt reilusti. Se saisi paastota yön aikana 6 tuntia tai enemmän ennen Gastrogardin antoa, mutta muuten olisi ihanteellista mikäli sen maha ei pääsisi tyhjentymään lainkaan päivän aikana. Lääkekuurin jälkeen olisi tärkeää, että heinät riittäisivät pikälle yöhön, sillä tutkimusten mukaan mahan happamuus lisääntyy hevosilla aamuyöstä. On siis otettava kokeiluun erilaiset slowfeeding-verkot ja -systeemit, jos edes jollain keinolla saataisiin heinämäärä riittämään läpi yön. Mahahaavan hoidossa ja mahan kuntoa ylläpitäessä tulisi suosia mahdollisimman vähäistä tärkkelys- ja sokeripitoisuutta. Hyviä täysrehuja ovat esimerkiksi Criollo Light, Dodson&Horrelle Safe&Sound ja Racingin Selected, joista jälkimmäistä meillä on ollut jo käytössä pian vuoden päivät. Tämän suhteen ei ponin ruokinnassa siis tarvitse juurikaan muutoksia tehdä. Energiaa saatan hieman lisätä öljyn muodossa, jotta poni saisi hieman lisää lihaa luidensa päälle, eikä pieni lisäpotku vireystasoonkaan ole koskaan pahitteeksi.

 Testiin pääsee myös vihdoin viime keväänä Veljekset Wahlsténin bloggaajatapaamisessa saatu TRM:n GNF-valmiste. Se jäi vuosi sitten kaappiin odottamaan oikeaa hetkeä, sillä vatsahaava suljettiin pois kun ponin olo saatiin kohenemaan pelkällä ruokinnan muutoksella.


Kuvituskuvina kuukaudentakaiset irtojuoksutuskuvat © Kiia Kuokka / tunturiharakka.net



1 kommentti:

  1. Huoleton on hevoseton, paranemisia Goldille! Hyvä ettei mitään sen vakavampaa löytynyt! :)

    VastaaPoista