torstai 19. lokakuuta 2017

No ei mua kyllä pitänyt jännittää

Helsinki International Horse Show on nyt virallisesti korkattu myös meidän osallistumisen osalta! Jos tarkkoja ollaan, olen itse ollut paikalla jo tiistaista lähtien seuraamassa väliaikaesiintyjien showharjoituksia ja kurkkimassa kulissien taakse. Seurasin muutamaan otteeseen muun muassa estetehtaalla toinen toistaan upeampien puomien ja esteiden pikkutarkkaa maalausta ja viimeistelyä - on siinä ollut hommaa näpertää kaikki raidat ja värit ihan viimeisen päälle suoraan ja siististi!

Suomenhevoskatrillin treeniä.

Jopa itse presidentin hevonen Ypäjä Tarja nähdään lauantaina Suomi100-showssa!

Näin valmistuu ihana pastellisävyinen Helsinki-este, joka nähtiin tänään jo monessa luokassa!

Keskiviikkona istuttiin Team Goldin kaksijalkaisten kanssa katsomossa seuraamassa Amateur Tourin luokkia, ennen kuin suunnattiin tallille viimeistelemään Goldi tätä päivää varten. Olin fiksu ja pesin ponin jo tiistai-iltana, joten eiliselle ei jäänyt enää kuin kamojen kasaus ja puhdistus. Ja tietysti Nellan viimeistelytreeni, jotta poni olisi varmasti oikeilla asetuksilla sitten jäähallilla.

Meidän luokan starttivuoro oli tänään vasta yhdeltä päivällä, joten aamulla oli hyvin aikaa laittaa poni kuntoon ennen lähtöä. Kuorrutin tähdenlennon kultaglitterillä, letitin vasta kynityn harjan sykeröille ja kiinnitettiin häntään punainen rusetti - loput kamat poni sai päälleen luonnollisesti vasta hallilla. Mulle on moni kehunut silikonisia litteitä letitysponnareita, mutta ainakin tämän päivän kokemuksen perusteella ne ei mun tekemissä sykeröissä pysyneet sitten alkuunkaan. Vähän väliä sai olla jotain lettiä kerimässä uudestaan kasaan, kun taas vanhoilla hyvillä kumppareilla sykeröt pysyisi vaikka viikon liikahtamatta paikallaan. Note to self; huomenna sykeröt tehdään hyväksi todetuilla vanhanmallisilla kuminauhoilla!

Jäähallille saavuttiin noin puoli kaksitoista, mikä tarkoitti sitä että aikaa ennen luokkaa oli vielä todella hyvin ja ponin sai laittaa kuntoon ihan rauhassa. Eräs tallikaveri kehui eilen illalla sitä kuinka organisoidusti me ponin kamoja pakkailtiin ja viimeisteltiin, näki kuulemma että tätä hommaa on tehty ennenkin. Ja samaa täytyy sanoa kisapaikalla toimimisesta, se on aina ihanan sujuvaa näin hyvällä tiimillä!

Nella otti Goldilla muutaman kierroksen ravia ja laukkaa ennen radankävelyä ja pääsivät tutustumaan areenaankin vielä ennen luokan alkua. Mun mielestä todella hyvä veto päästää ratsastajat ja ponit tarkistamaan areena ja totuttelemaan hälinään jo ennen oman luokan alkua. Ei sitten mene keskittyminen omasta suorituksesta siihen kun katsomo ja hälinä jännittää. Itse luokka sujui melkoisella vauhdilla ja loppujen lopuksi se mitä ajateltiin pitkäksi verkka-ajaksi, kävikin melkein lyhyeksi. Hyvin kerkesi poni ja tyttö kuitenkin saamaan hyvän draivin päälle ja tuttuun tapaan kumpaakaan ei taas jännittänyt yhtään. Lähtönumero kaksitoista kutsuttiin valmistautumaan portille niin yhtäkkiä, että meinasin jäädä kyydistä verkkaan hengailemaan.



Ponin onnellinen katse kohti nameja ojentavaa kättä ♥

Muakaan ei pitänyt jännittää, mutta siinä vaiheessa kun kaivoin puhelimen taskusta ja napsautin sen videomoodiin alkoikin kädet tutista aivan luvattoman paljon. Ihan sai pelätä että pysyykö puhelin kädessä ja puristinkin sitä kaksin käsin. Tässä vaiheessa täytyy kyllä kiittää sitä, joka keksi laittaa myös puhelimen videointiin kuvanvakauksen - mun videosta ei näe lainkaan koko tärinää, vaikka ensin pelkäsin että tuleeko koko videosta vapinalta edes katsottavaa.

Poni näytti radalla pirteältä ja eteni oikein hyvässä laukassa. Muutamalle esteelle pieni lähestymismissi, mutta nekin poni pelasti hienosti. Valitettavasti neiti kultainen  kuitenkin nappasi perusradalta neljä virhepistettä pyöräyttämällä pienellä hipaisulla nelosesteen ylimmän puomin alas kannattimiltaan. Puomi putosi niin äänettömästi, että en olisi edes huomannut koko pudotusta jollei valmentajakaksikkomme olisi voivotellut viereisiltä paikoilta. Huomanette videoltakin kuinka mun kuvakulmasta neloseste on sellaisessa kulmassa, ettei puomin putoamista edes melkein näe.




Nyt köllöttelen ihan valmiina painumaan unten maille, mutta jostain syystä nukkumatti ei malta tulla kylään. Huomenna kello soi jo viideltä, sillä hallilla alkaa geimit jo yhdeksältä aamulla! Lähdetään hakemaan samaa hyvää fiilistä kuin tänään ja toivotaan ettei nyt tulisi turhia puomeja. Hyvää yötä! ♥

Estekuvien © Essi Huida, kiitos!


maanantai 16. lokakuuta 2017

Hoitavia öljyjä ja nivelaineita


Muistatte varmasti muutama kuukausi sitten kun kirjoitin ponin klinikkakäynnistä, jolloin syynin alle joutuivat rakkaan kultaisen etujalat ja niiden hyvinvointi. Erityisesti ponin toinen etujalka oli alkanut turvottelemaan voimakkaasti kisareissussa ja aiheutti jopa lievää ontumaa. Klinikalla todettiin, ettei jaloissa ollut havaittavissa minkäänlaisia muutoksia tai traumoja, mutta eläinlääkäri muistutti siitä, kuinka tärkeää oikeanlainen jalkojen- ja kavioidenhuolto on kovassa treenissä olevan kilpaponin elämässä. Ensisijaisesti lähdettiin hoitamaan ponin jalkoja kavioiden osalta jotka olivat lievästi virheasentoiset. Se ei tietysti pelkästään riittänyt perfektionistille poninhoitajalle, jolle vain paras on riittävää - jos edes sekään.

Niinpä aloin lukea ja tutkia erilaisia lisäravinteita, joilla tukea nivelten hyvinvointia ja helpottaa palautumista kovasta treenistä. Tuli luettua melko monta artikkelia, keskustelua ja tuoteselostetta aiheeseen liittyen ja kokemuksia sateli joka puolelta. Siinä missä yksi kehui tuotteen maasta taivaisiin, kertoi toinen toisen tuotteen tehonneen heillä paremmin. Ota näistä nyt sitten selvää, että mitä lähteä testailemaan omalle ponille... Näihin aikoihin sain myös viestiä meidän Helsinki International Horse Show-yhteyshenkilöltä, joka kertoi muutaman HIHS Expolaisen olevan kiinnostuneita yhteistyöstä tuotetestien tiimoilta. Kuinka ollakaan saatiin lyötyä hynttyyt yhteen Nutrolinin kanssa ja saimme ponille kokeiluun erityisesti nivelten huoltoon ja hyvinvointiin suunnitellun Nutrolin Hevonen Nivel Duon.

Tässä kuvassa näkee myös hyvin tuon ponin pahemmin virheasentoisen kavion.

Tiesittekö, että Nutrolinin ravintolisäöljyjen kehittely on saanut alkunsa ihan tavallisesta Suomalaisesta koiraperheestä - jossa toinen koirista sattui olemaan sileäkarvainen collie? Kaikkien kunnollisten koiranomistajien tavoin oltiin tässäkin perheessä perehdytty koiran ravitsemukseen ja lähdetty kokeilemaan muun muassa kalaöljyn vaikutuksia turkin ja ihon kuntoon. Kun mikään öljy ei tuntunut antavan riittävää tulosta ja pullomäärä kaapissa kasvoi kasvamistaan, pani perheen isäntä Mikko Griinari tuumasta toimeen ja ryhtyi opiskelemaan purkkien tuoteselosteita. Pian kansainvälisesti tunnettu rasvahappotutkija ja Helsingin yliopiston kotieläinravitsemuksen dosentti Griinari totesi pystyvänsä kehittämään entistä toimivamman öljyn koirien ihon ja turkin tueksi, mutta myös tukemaan lukuisia muita nelijalkaisten ystäviemme erityistarpeita. Nyt alun perin kahdelle koiralle kehitetty tuote on patentoitu jo USA:ssa ja EU-maissa ja yksi tuote on ajan myötä kasvanut kokonaiseksi tuoteperheeksi koirille, kissoille ja hevosille.

Nutrolin on puhtaasti kotimainen tuote ja se valmistetaan Suomessa Fimean (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus) valvomassa tuotantolaitoksessa.

Tuoteperheestä meille kokeiluun saapunut Nutrolin Hevonen Nivel Duo on erityisesti nivelrikon ja nivelten hoidon tueksi suunniteltu lisäravinne hevosille. Öljyn omega-3-rasvahapot ja lääkelaatuiset nivelravinteet (glukosamiini, kondrotiinisulfaatti ja MSM) vahvistavat toistensa vaikutuksia, hillitsevät tulehduksia ja tukevat nivelkudosten uusiutumista. Ne auttavat siis erityisessä rasituksessa olevia niveliä kestämään ja palautumaan paremmin.

Vaikka öljynä käytetty kalaöljy ei ehkä kuulosta hevosen ruokinnassa kovin luonnolliselta, on sen sisältämien omega-3-rasvahappojen tulehdusta hillitsevät vaikutukset jopa kymmenkertaisia verrattuna kasviöljyjen, kuten pellavan, rypsin, hampun ja chian siementen omega-3-rasvahappojen tehoon. Luonnollinen E-vitamiini täydentää vaikutusta hillitsemällä tulehdukseen liittyvää hapetusstressiä.


Ihan arkisessa treenissä Goldi ei ole juuri koskaan jalkojaan turvotellut tai muutenkaan osoittanut ylimääräisiä rasituksen merkkejä. Kuitenkin pidempien kisareissujen ja rankempien treeniputkien jälkeen on ilmennyt lievää turvottelua ja rasituksen tuntua etenkin etujaloissa. Nyt poni on ollut hyvinkin normaalissa treenissä, eikä lähiaikoina ole ollut kovia kisarupeamiakaan, oikeastaan vain päivän mittaisia reissuja viimeisimmän klinikkareissun jälkeen. Tähän mennessä poni on ollut kotitreeneissä oikein rento ja joustava ja liikkunut kuin rasvattu - liekö öljyt menneet suoraan niveliin.

Kuitenkin tulossa on vielä vuoden viimeinen ja jännittävin koitos, *rumpujen pärinää* nimittäin Helsinki International Horse Shown Pony Tour (yllättyikö joku?). Viikon aikana poni hyppää varmasti kahtena peräkkäisenä päivänä ja jos tytöt hoitavat homman kotiin, myös kolmantena. 110cm korkean radan hyppääminen on jo kahtena päivänä putkeen varmasti rankka suoritus ponille ja jos siihen lisätään vielä lauantaina ratsastettava 115cm-finaali, en ihmettele jos keho kaipaa aikaa ja apua palautumiseen. Tässä pistetään varmasti nivelten huolto testiin ja nähdään kuinka muutaman viikon ajan syötetyt Nutrolin-öljyt vaikuttavat ponin suorituskykyyn ja palautumiseen rankan rupeaman jälkeen.

Ravintolisä on maistunut ponille hyvin ja se on ollut helppo lisätä mukaan päivittäiseen puuroon, jonka poni saa aina liikutuksen jälkeen. Koska meillä ravintolisät säilytetään varustehuoneessa kaapissa lukkojen takana, on öljypullon kolmen viikon säilyvyys huoneenlämmössä aika tarkkaan mitoitettu, sillä nyt öljyä on syötetty ponille sen kolmisen viikkoa ja ensimmäinen öljypullo alkaa olla lopuillaan. Jääkaapissa avattu pullo säilyy jopa kolme kuukautta, mutta ainakin meidän tilanteessa öljy on tarkoitettu käytettäväksi suoraan yhteen putkeen ja onkin sen takia saanut jäädä kaappiin - myös käytännön syistä kun ponia hoitaa useampi kuin yksi ihminen.

Valmistajalta löytyy myös toinen urheiluhevoselle tarkoitettu öljyvalmiste, Nutrolin Hevonen Sportti. Sen sisältämä kalaöljy sekä luonnollinen E-vitamini auttavat hevosta palautumaan rankkojen suoritusten jälkeen ja se on suunniteltu suojaamaan ja tukemaan kudoksia kovassa rasituksessa. Nyt tähän tilanteeseen, kun jalat on olleet jo rasittuneet ja meillä on rankka kausi sekä takana että edessä, päätin aloittaa ponin huoltamisen nimenomaan nivelten hyvinvointiin keskittyen. Jatkossa, kun jalkojen rasitus saadaan kengityksen muutoksella taas normalisoitua, uskoisin päätyväni tähän Sportti-valmisteeseen sen laajemman vaikutuksen vuoksi. Siitä ei löydy samoja nivelvalmisteita, kuin Nivel Duosta, mutta jo pelkät omega-3-rasvahapot ja niiden tulehduksia hillitsevät vaikutukset riittävät varmasti lähtökohtaisesti terveen ponin nivelten huoltoon. 


Jos lainkaan kiinnostuit näistä ihanista Nutrolin-tuotteista, suosittelen piipahtamaan yrityksen ständillä Horse Shown Expossa! Mikko Griinarikin on paikan päällä lauantaina sekä sunnuntaina, voit siis kysellä mieltä painamaan jääneitä asioita suoraan itse tuotteen kehittäjältä. Mä aion ainakin vierailla osastolla ja vaihtaa vielä muutamia ajatuksia Nutrolinin edustajien kanssa - nähdäänhän siellä?



torstai 12. lokakuuta 2017

Valmistautuminen Helsinki International Horse Showhun

Yhteistyössä Helsinki International Horse Shown kanssa

Alle vikko aikaa Suomen huikeimman hevostapahtuman starttiin! Vasta hihkuin ilosta kolmenkymmenen päivän kodalla ja nyt päiviä on enää kokonaisia viisi! On varmasti sanomattakin selvää, että oman ponin saapuminen samalle areenalle maailman huippujen kanssa jännittää aivan vietävästi.  Tällaista mahdollisuutta ei kovin usein tavan poniratsukolle ilmaannu ja allekirjoittanutkin pääsee pyörittelemään ponia samalle käsihevos- ja tallialueelle jossa ökykalliit maailmancup-hevosetkin köpsyttelevät.


Olette varmasti huomanneet että meillä tykätään panostaa siistiin yleisilmeeseen aina eikä todellakaan Helsinki International Horse Shown areenalle saapuminen jää huomioimatta ponin valmistelussa. Itse kilpailuun valmistautuminen on tietysti aloitettu jo aikaa sitten kovalla ja tavoitteellisella treenillä - ihan normi arjella. Ponin kuntoa on kohotettu pitkillä ja vauhdikkailla maastoilla sekä tehokkaalla koulutreenillä estetreenien ohella jo koko kuluneen vuoden. Viikko-ohjelmaan kuuluu yleensä yksi kunnon estetreeni, kaksi koulurääkkiä, kaksi kunnollista maastoa sekä tietysti unohtamatta kunnollista palautumista välissä. Meillä poni saa yleensä palautua pitkillä kävelylenkeillä – ihan seisomaan ei ponia koskaan jätetä kuin pakosta ja parasta palauttelua on vetreyttää lihaksia rennolla käppäilyllä metsän siimeksessä.

Nyt viimeinen viikko ennen torstaina alkavia koitoksia tehdään ponin kanssa vetreyttäviä ja valmistelevia treenejä. Lauantaina Nella ratsastaa ponin, ottaa ehkä muutamia hyppyjä ja viimeistelee omat fiiliksensä esteiden suhteen. Sunnuntaina maastoillaan oikein pitkän kaavan kautta, mikäli kelit sen vain sallivat. Maanantaina poni saa ansaitun kävelypäivän, sillä tiistaina tuuppailen sen kunnolla läpi Nellan keskiviikon kisaviimeistelyä varten. Keskiviikkona Nella siis asettaa ponin nappulat omille asetuksilleen torstaita varten - vaikka pääsääntöisesti poni toimii ihan normaaliavuin, on tottakai jokaisella ratsastajalla aina vähän omanlaisensa tyyli ratsastaa ja on siksi tärkeää saada poni kuulolle kyseistä ratsastajaa varten ennen vaativampia koitoksia.

Mitä ponin puunaamiseen ulkoisesti Horse Showta varten tulee, on edessä viikonloppuna pitkä päivä täynnä parturoimista, pesua ja yleisilmeen siistimistä. Goldi on klipattu muutama viikko takaperin ja karva edelleen sen verran siistissä kunnossa, että klipperiä ei onneksi tarvitse kaivaa esiin enää ennen ensi viikkoa. Sen sijaan ponin harja on päässyt venähtämään sitten viime trimmauksen ja vaatii ehdottomasti siistimistä, jotta jouhet saadaan sidottua semifinaaleja varten kauniille sykeröille. Pienen motivaatiobuustin sykeröiden tekoon sain viikonloppuna Tallinnan Horse Showsta, jossa ratsuilla oli toinen toistaan symmetrisemmät ja siistimmät letit – samaan pyritään, vaikka lopputuloksesta en mene täysin takuuseen! Tykkään siitä, että ponilla on paksu harja, joten ohennuskampaa näytän jouhille ainoastaan äärimmäisessä tapauksessa ponin niskassa, jossa jouhipaljous on usein kaksin– ellei jopa kolminkertainen verrattuna loppuharjaan. Saksilla saa kivasti nyrhittyä paksustakin tukasta siistin ratsupolkan, vaikka se onkin aikaavievää tällaiselle perfektionistille, jolle ei ”vähän sinnepäin” riitä – varsinkaan tässä tilanteessa!


Ponin ulkoisen olemuksen siistimisen lisäksi tarkistetaan kaikki varusteet. Kisavarusteita en viitsi käyttää pesukoneessa turhan usein ja ajoitankin pesun usein tärkeimpien tilaisuuksien alle muutaman kisaviikonlopun välein. Nyt kisahuopa on pesty viimeksi ennen edellisiä kilpailuita, joten jos siinä ei ole suurta näkyvää likaa, saa se kelvata sillä pesulla. Kotiin pestäväksi poimin kuitenkin suojat, lampaankarvapehmusteen suitsista sekä lampaankarvaromaanin. Suitsia putsailen säännöllisesti lähes päivittäin ja etenkin hikitreenin jälkeen kunnolla. Näin ne pysyvät uuden veroisina pidempään eivätkä vaadi pitkää puunausta edes ennen edustustehtäviä. Satula ja suitset saa viimeisen kunnollisen puunauksen vielä kilpailuita edeltävänä iltana, jotta ne varmasti on pölyttömät ja tahrattomat seuraavana päivänä.

Tietysti valmistautumiseen kuuluu myös varusteiden tarkistus ja tsekkaus että harjapakista todella löytyy kaikkea mitä areenalle saavuttaessa tarvitaan. Nämä meillä on joka kisareissulla mukana (ainakin teoriassa pitäisi olla…):
Muutama harja, kaviokoukku, letityskuminauhoja, showshine, haavanhoitoaineet, riimu + naru, suojat, suitset, satula, varaohjat, huopa, varahuopa, huppu, sadeloimi sekä kuivatus-/kävelyloimi. Horse Showhun lähtee näiden lisäksi muutama ekstratilpehööri, mutta näistä näette lisää sitten areenalla ;)

Koska kyseessä on suomen suurin ja huikein hevostapahtuma, panostetaan mekin ponin laittamiseen pikkaisen extraa. Puunaaminen on kuitenkin meille jo ihan arkipäivää, sillä tahdon Goldin olevan aina ihmisten ilmoilla edustuskunnossa ja siistittynä.


Kuvista kiitos Vilma Töyräs ♥

 PS. Joko kävit osallistumassa Instagramin puolella meidän tilillä @kultahippuja järjestettävään arvontaan? Vielä muutama päivä aikaa osallistua lauantaiaamupäivän lippujen arvontaan!



torstai 5. lokakuuta 2017

Tavoitteellista treeniä


Mä olen oikeasti ottanut itseäni niskasta kiinni ja tehnytkin aika ahkerasti hierojan ohjeiden mukaan. Tällä viikolla olen tehnyt ravipuomitehtäviä jo kaksi kertaa, ja nyt on vasta torstai! Myönnän, että menneillä viikoilla puomitehtävät on jääneet maksimissaan kahteen kertaan, mutta edes se, että jaksan kerran viikkoon roudata viidestä kymmeneen puomia ympäri maneesia ansaitsee suuret aplodit. Olen tuntenut valtavaa alemmuudentunnetta kun eräskin tallikaveri liki viikottain lainailee Horsephysion ihania puomitehtäväideoita ja rakentelee jos jonkinmoisia ratoja treenattavaksi - harmi kun en koskaan itse ehdi samaan aikaan tallille hyödyntämään näitä viritelmiä.

Eilen tehtiin Saaran kanssa yhdessä maneesiin muutama puomitehtävä iltamyöhäsellä. Kuuden ravipuomin sarja sekä kaksi laukka(tai ravi-)puomia pääty-ympyrälle. Oltiin maneesissa vasta reippaasti seitsemän jälkeen, mutta silti maneesin primetimen ollessa jo ehtoon puolella saatiin väistellä ihan kiitettävästi muita ratsukoita. Laukkapuomitehtävä jäikin meillä vähemmälle ja keskityttiin enemmän Goldin kanssa venyttämään askelta ravipuomeilla. Tehtiin sitten laukkatehtäviä ravipuomien yhteydessä muutoin ja otettiin silloin tällöin mukaan muutama kierros laukkapuomien yli.

Goldi ei ollut eilen parhaimmillaan, vaan vapaapäivän jälkeen selvästi edelleen rentoilumoodissa ja sain käyttää hyvän tovin ihan sileäntyöskentelyyn, jotta sain ponin liikkumaan kunnolla. Pitkään poni on ollut tosi hyvä ratsastaa, mutta eilen oli taas tuntuman hyväksymisessä tappelun aihetta ja pohkeet meni kuin kuuroille korville - on se tamman kanssa eläminen niin ihanaa! Goldi on myös mestari luistamaan hommista etenkin silloin, kun maneesissa on paljon muita ratsukoita. Se on niin kovin kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta, että keskittyminen herpaantuu tuon tuosta ja kavereita käytetään tekosyynä hidastella ja pysähdellä. Extrahaastetta itselle olla jatkuvasti hereillä, sillä pieninkin keskittymisen herpaantuminen johtaa rikkomiseen ja tehtävän saa aloittaa alusta.

Onneksi ponikaan ei voita mua jääräpäisyydessä ja niin päästiinkin pikkuhiljaa vääntämisen ja kääntämisen jälkeen yhteisymmärrykseen ja päästiin jopa treenailemaan niitä puomeja. Ravipuomit meillä sujui ihan ekstrahyvin ja olin niin ylpeä ponista miten se nosteli lyhyitä kinttujaan. Maneesissa ratsastanut tallikaveri nauroi kuinka toinen melkein potki etupolvilla itseään nenään kauhoessaan hevos-poni mitoille sopiviksi aseteltuja puomeja - hyvin se selvisi tehtävästä silti kerta toisensa perään!

Kyllä saa hieroja olla ylpeä meistä, ainakin mä olen!

Ja loppuun iso liuta sadekelin ratsastuskuvia sunnuntailta a lá Vilma Töyräs. 














torstai 28. syyskuuta 2017

Hevosvalokuvauskurssilla



Onni on valokuvaajaystävä jonka siivellä pääsee välillä elävöittämään myös omaa valokuvausharrastusta. Samalla kun assistoin kesällä kahteen otteeseen Petra Lönnqvistin (Hestafoto) järjestämällä hevosvalokuvauskurssilla ulkoilutin myös omaa kaapin perukoilla pääosin pölyttyvää kameraani ja täytyy myöntää pienen valokuvauskärpäsen purasseen jälleen. Ihan kaikkiin parhaisiin kuvausspotteihin ei valokuvaajan assistenttina päässyt kiilaamaan, mutta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan voin rehellisesti sanoa olevani tyytyväinen kuvausjälkeen. Mistäköhän löytäisin taas aikaa panostaa tähänkin harrastukseen?

Harrastin joskus muinaishistoriassa melko aktiivisestikin hevosvalokuvausta pääasiassa erilaisissa hevostapahtumissa, kuten kilpailuissa ja näyttelyissä. Reissasin ympäri eteläisen Suomen erilaisten hevoskarkeloiden perässä ja yhdeltä kuvausreissulta kuvia saattoi tarttua matkaan jopa useita tuhansia. Kuitenkin jossain vaiheessa into valokuvaamiseen koki huomattavaa hiipumista ja lopulta kamera päätyi talviteloille muutaman vuoden mittaiselle tauolle ja on päässyt kunnolla ulkoilemaan pitkästä aikaa vasta viimeisen vuoden sisällä.



Siinä missä tapahtumavalokuvaus on hauskaa puuhaa ja menee myös ihan sosiaalisena kanssakäymisenä kuvaajakollegoiden kanssa, on varta vasten kuvaukseen hankitun mallin kuvaaminen aivan erilainen tilanne. Siinä pääsee toteuttamaan omaa luovuuttaan ja kokeilemaan vaikka minkälaisia ideoita. Vaikka itse on tullut poseerattua melko paljonkin kameralle ponin kanssa, en ollut ennen tätä kesää aikaisemmin itse ollut kameran takana samaisessa tilanteessa ja olihan se kivaa!

Kun pääsin yläasteelta, olin aivan varma, että haluan isona valokuvaajaksi. Opiskelinkin media-assistentiksi heti peruskoulun jälkeen ja suunnittelin jatkavani siitä vielä ihan oikeisiin valokuvaajan opintoihin. Koin kuitenkin jonkinasteisen burnoutin viimeisen opiskeluvuoden aikana enkä enää osannutkaan päättää haluaisinko sittenkin graafiseksi suunnittelijaksi vaiko edelleen valokuvaajaksi. Niinpä en lähtenyt opiskelemaan kumpaakaan alaa, fiksua eikö?

Sen sijaan valokuvaus (ja graafinen suunnittelu) on säilynyt mukavana harrastuksena mukana elämässä ja aina aika-ajoin pienen tauon jälkeen kaivan kameran jälleen esille puhkuen entistä enemmän intoa ulkoiluttaa sitä. Harmi kun aika on niin rajallista, etten ehdi toteuttamaan kaikkia niitä suunnitelmia, joita tahtoisin kuvauksen saralla saada aikaan! Ehkä vielä joskus teen kuin teenkin tästä itselleni ammatin jolla ansaita leipäni.





Hevosvalokuvauskurssilla meillä oli aivan uskomattoman kauniit ja taitavat mallit! Hevoset olivat kuin vanhoja valokuvamalleja ja tytöt esiintyivät luontevasti kameralle. Mikään ei ole niin mukavaa, kuin valokuvata kauniita kohteita, jotka viihtyvät kameran edessä! Petra järjestää aivan varmasti myös ensi vuonna vastaavanlaisia kursseja, suosittelen lämpimästi jokaiselle hevosvalokuvauksesta kiinnostuneelle osallistumista rautaisen ammattilaisen opetukseen. Postauksen kuvat ovat kaikki jälkimmäiseltä kerralta, kun uskaltauduin ihan oman kameran kanssa mukaan kurssille. Täältä löydät muutaman ensimmäisellä kerralla Petralta lainatulla kameralla kuvatun kuvan.




Mitäs pidät, kannattaisiko mun ulkoiluttaa kameraa useammin?



tiistai 26. syyskuuta 2017

Ypäjä Horse Show superviikonloppu (+ lippuarvonta!)


Viime viikonloppuna avattiin hallikausi oikein rytinällä Ypäjä Horse Show-superviikonlopussa. Perjantaista sunnuntaihin kestäneissä Riding Club Cavalorin/BCM Scanhorsen yhteistyössä Team Eurohorsesin kanssa järjestämissä Helsinki International Horse Show-karsinnoissa startattiin yhteensä yli tuhat kertaa! Näistä starteista Nella ja Goldi hoitivat kaksi omaansa oikein tyylikkäästi.

Lauantaina otettiin osaa meidän kannalta viimeiseen HIHS Pony Tour-karsintaluokkaan. Luokka oli samalla tyttöjen ensimmäinen hallikilpailu ja se ratsastettiin 110cm korkeudella. Vaikka tietysti voittoa viimeisestä karsintaluokasta myös tavoiteltiin, oli pääasiallisena tavoitteena tasainen ja sujuva rata. Hallikilpailut eivät ole olleet tähän mennessä Goldin vahvuuksia pienen tilan vuoksi ja sen takia tähtäin oli siistissä hyvänmielen radassa. Perusrata sujui aivan uskomattoman hyvällä tempolla ja poni suoritti tasaisen varmasti hienon nollan. Harmillisesti kuitenkin toisen vaiheen ensimmäiselle tehtävälle pieni etäisyysmissi ja täten sarjaesteen A-osan okserin etummainen puomi lähti matkaan. Tyttö ei pysynyt hypyssä täysin mukana ja lähestymisessä B-osalle poni päätti olla hyppäämättä epätasapainoisen kuskin kanssa edessä siintävää pystyä ja kiilasi esteen ohi. Tästä päätöksestä täytyy antaa ponille iso kiitos ja paljon rapsutuksia - se on vihdoin kasvanut aikuiseksi ja oppinut tekemään järkeviä ratkaisuja! On ensisijaisen tärkeää että esteponi (etenkin tällä korkeudella) osaa arvioida hyppyjen riskit ja tarvittaessa olla ottamatta sitä riskiä, mikä hypyn mukana tulisi. Tässä tilanteessa Goldin vaihtoehdot olisivat olleet B-osan läpi rysäyttäminen tai kamikaze-hypyllä ratsastajan pudottaminen ja se päätyi välttämään molemmat sujuvalla väistöliikkeellä. Saattaa kuulostaa hölmöltä, että olen ylpeä nuoresta ponista joka kieltää, mutta tässä tilanteessa se oli ainoa järkevä ratkaisu. Goldi on nuorempana harrastanut melkoisia itsemurhahyppyjä, jotka ovat saaneet aikaan itse kullakin sydämentykytyksiä ja huimausta ja sen takia tällaisen ratkaisun tekeminen on se, mitä ollaan odotettu ponilta. Se ei "possuile" ja kieltele huvikseen, vaan nimenomaan punnitsee ja arvioi tulevan tilanteen tarkkaan ja tekee ratkaisunsa sen perusteella. Uusi lähestyminen sarjalle jälleen tasapainoinen ja sujuva ja loppurata puhtaasti läpi. Kahdeksan virhepisteen turvin kahdeksannelle sijalle ja täten saamme jäädä jännittämään Wild Card-paikkojen jakoa.

Helsinki International Horse Shown Pony Tour-semifinaaleihin on tähän mennessä karsiutunut kuusi karsintavoittajaa, SM-mitalistit sekä GP-sarjan kolme parasta. Ponikärjen ollessa tänäkin vuonna suppea, on sekä karsintavoittajissa, GP:ssä että SM-mitalisteissa monta samaa nimeä joka jättää useamman paikan vapaaksi villikorttilaisille. Nyt sormet ristiin ja peukut pystyyn, että Team Goldi valittaisiin kilpailemaan jäähalliin! Viime vuonna kilpailut jäivät välistä ponin syysflunssan takia, joten tänä vuonna tietysti hinku areenalle on extrasuuri.





 

Sunnuntaina edustettiin jälleen Lohjan Ratsastajien tiimissä Hallijoukkuemestaruuksissa. Mestaruusluokassa ponit ratsastivat 110cm-radan ja hevoset 120cm ja kolme parasta tulosta huomioitaisiin pisteidenlaskussa. Nella ja Goldi olivat jälleen starttivuorossa luokan kärkipäässä ja suorittivat toistamiseen tasaisen ja siistin nollan perusradalta, aivan kuten muutkin tiimiläiset. On se kumma kun nuo 110cm esteetkään ei näytä enää tuntuvan missään, edes hallissa! Eikä se näin sivustaseuraajan silminkään enää näytä niin korkealta. Toisen vaiheen ratsastuksen jälkeen kärkisijoilla keikkui sekä LOR että MyRat, täysin samalla uusinta-ajalla. Niinpä kultamitalit jaettiin molemmille joukkueille ja Nellan kaulaan pujotettiin ensimmäinen SM-mitali. Ei hassumpi aloitus SM-ratojen valloitukselle tällainen kultamitali, vai mitä ;)






LIPPUARVONTA!


Viikonloppuna Ypäjällä ratkottiin myös muunmuassa Helsinki International Horse Shown Amateur Tour, Junior Tour, nuorten hevosten ja Lucky Winners-luokkien viimeiset semifinaali- ja finaalipaikat. Kiinnostaisiko sinua päästä katsomaan jännittävää kilvankäyntiä? Nyt olisi tarjolla mahdollisuus sinulle ja yhdelle ystävällesi päästä katsomaan näitä finaaleita, kansainvälisten ratsastajien training session-verryttelyä areenalla sekä ratsastajien haastatteluja.

Arvonnassa kaksi lippua torstaipäivän Finland Finals & International Training Session-näytökseen! Arvontaan voit osallistua jättämällä alle kommentilla nimesi ja sähköpostiosoitteesi 1.10.2017 mennessä. Kommentoi myös mikä torstain kilpailuluokista kiinnostaa sinua eniten (Amateur Tour - Ponit Presented by Atec Finland Oy - Lucky Winners - Junior Tour - Nuoret hevoset 5-6-7 v. Presented by Black Horse)!

HUOM! Otan yhteyttä voittajaan sähköpostitse tarkempien yhteystietojen saamiseksi, joten varmistathan että ilmoittamasi sähköpostiosoite on toimiva.





tiistai 19. syyskuuta 2017

Nenätyöskentelyä osa 1

Mä olen aika-ajoin kokenut jopa huonoa omatuntoa siitä, miten vähän ehdin koiran kanssa töiden ja ponin ohella touhuamaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että koira istuisi yksinään kotona päivät pitkät, onhan se mun mukana tallilla ja kaikkialla muuallakin mihin sen vaan saan mukaan ottaa. Silti mä olen jotenkin tässä harrastamisen ja kilpailemisen aikakautena taas kokenut alemmuudentunnetta kaikkia huippukoiranomistajia kohtaan, joilla on aikaa ja resursseja käydä jos jonkinmoisissa lajitreeneissä koiriensa kanssa. Rotufoorumilla kehutaan tuon tuosta koe- ja kilpailutuloksia ja kaverit päivittävät someen hyvin menneistä treeneistä. Ja me vaan oltiin taas koiran kanssa tallilla koko ilta.

Ludo alkaa olla pikkuhiljaa jo aikuistumaan päin ja tällä hetkellä eletään kovaa murrosiän vaihetta. Energiaa löytyy kuin suuresta ampiaispesästä ja sitä puretaan riehumalla, huutamalla ja sähläämällä. Kotona herra osaa käyttäytyä oikein mallikkaasti ja luulisi sen olevan helppokin kaveri, mutta pienessäkin häiriössä on mielentila taas ihan toinen. Niinpä päätin, että nyt loppuu laiskottelu ja aletaan tosissaan treenailemaan jotain hyödyllistä ja kivaa. Ja mitähän se sitten olisi...?


En tiedä johtuuko se kuonon suuresta koosta, perimästä vai mistä, mutta nenän käyttö on ollut pennun lempijuttuja jo ihan pienestä asti. Kaikki temput joissa nenä on käytössä on ollut älyttömän helppoja opettaa ja niitä Ludo tarjoaa mielellään ensimmäisenä kun aletaan työskentelemään - se tökkii ja haistelee ihan mitä vain. Taisi olla torstaipäivä kun selailin koirakoulun nettisivujen kurssitarjontaa kun huomasin jo samalla viikolla alkavan NoseWorkin alkeiskurssin, jolle olisi vielä muutama paikka jäljellä. Nenän käyttöä ja ainakin alkuun rauhallista ja matalatempoista treeniä - melko järkevän kuuloinen harrastus ylivilkkaalle nuorelle urokselle. Niinpä tuumailin kurssin olevan meille tähän vaiheeseen oikein osuva ja klikkailin osallistumisen eteenpäin. Nyt me sit alettiin harrastaa!

Nosework treenejä on takana jo muutamat ja täytyy kyllä sanoa, että poika voisi olla tässä lajissa aika taitava kun vaan saisi sen päänsä kanavoitua työntekoon. Tällä hetkellä kun treenissä kiinnostaisi sen eukalyptus-treenihajun sijasta paljon enemmän provosoiva kääpiösnautseri, ihana lapinkoiratyttö ja edellispäivänä pentukoulussa lattialle ilmestynyt pentupissaläikkä - ai tätä autuasta nuoren miehen elämää! On se haju onneksi jo sen verran mielenkiintoiseksi tehty, että kun purkkirivistöstä vihdoin hajupurkin bongaa niin sitä nuuskutetaan oikein kunnolla.

Toistaiseksi olen ollut laiska ja kotitreenit on jäänyt ihan muutamaan kertaan. Otin kuitenkin askeleen etenpäin ja ostin eilen kasan pilttejä kotiin - niistä kun saa sisällön tuhottua on siinä hyvä rivistö hajupurkkeja treeniin! Ja sainpahan hyvät pikavälipalat töihin vietäväksi tälle viikolle.

Kuvat © Eeva Laakso