Olen aikaisemminkin kirjoittanut tänne omasta ratsastuksestani ja siitä, minkälaisten ongelmien kanssa olen kamppaillut hevosen selässä (voit lukea postauksen tästä). Edelleen on sitä surullisenkuuluisaa vinoutta havaittavissa, vaikka istunta onkin muuten kokenut huimia parannuksia satulanvaihdon myötä. En muista olenko tästä vielä blogin puolella maininnutkaan, mutta ihana Peppi toi meille tuossa keväämmällä Wintecin koulusatulan lainaan. Satula kuulemma lojui varustehuoneessa vailla sopivaa selkää ja kuinka ollakaan, oli se Goldin selkään aivan nappi!
Samalla kun saatiin sopiva satula, jossa allekirjoittaneenkin on mukava istua, on ilman satulaa-ratsastelut vähentyneet ja nyt lähiaikoina jopa täysin loppuneet. Osasyynä on tietysti ollut myös karvanlähtöaika ja ajatus siitä, etten tahdo auton penkkejä aivan karvaisiksi takapuoleni jäljiltä. Tämä on tietysti johtanut myös siihen, että olen itse alkanut kovasti luistamaan harjoitusravissa istumisesta ja olenkin huomannut, että tulee kevenneltyä lähes poikkeuksetta kaikki ravit. Tähän täytyy tehdä muutos pikimmiten, sillä tänään istuessani harjoitusravissa, tuntui ravi aivan kamalan pompottavalta eikä jalustimet tahtoneet pysyä jalassa lainkaan. Ratkaisuna nostin jalustimet ristiin kaulalle ja hain tuntumaa liikkeeseen ilman pakkoa keskittyä vielä pitämään jalustimetkin jalassa. Otetaan ne jalustimet mukaan sitten kun ravissa istuminen on taas muuten helppoa.
Ponilla on nyt lämpimien kelien tultua ollut hieman veto treenaamisesta pois ja se on mielummin keskittynyt kaikkeen muuhun kuin selässään keikkuvaan ratsastajaan. On saanut todella tehdä töitä että poni keskittyy 100% työntekoon ja välillä on ollut fiksumpaa vain luovuttaa heti ensimmäiseen onnistuneeseen pätkään. Tänään oli aivan eri ääni kellossa.
Poni oli eilisen rutistuksen jäljiltä selvästi hieman väsyneempi ja saattoi vireeseen vaikuttaa myös illalla meitä hellinyt sateiden jälkeinen lämpökin. Itse ainakin olin mustassa pitkähihaisessani aivan puhki. Jo alusta alkaen se kuitenkin oli todella nöyrällä päällä ja otti sekä tuntuman että pohkeen vastaan mukisematta. Muutaman kerran sain raipalla muistuttaa takapäätä työskentelemään, mutta se riitti, sen jälkeen neiti liikkui oikein näppärästi just sinne minne pyysinkin. Kun vähään aikaan ei ole ollut näitä kunnollisia onnistumisen tunteita, tuntui tämänpäiväinen erityisen hyvältä.
Ei tehty oikeastaan mitään erityistä, vaan keskityttiin liikkumaan eteen ja taivuttelemaan kaarevilla teillä, volteilla ja ympyröillä. Aloitin ratsatsuksen noin kymmenen minuutin alkuverryttelyllä, joka sisälsi alkukäynnit ja muutaman kierroksen rentoa ravia molempiin suuntiin. Tämän jälkeen lähdin ratsastamaan erilaisia kaarevia teitä ja tein voltit jokaisen sivun keskipisteessä. Hieman poni tuntui jäykältä vasempaan kierrokseen, mutta vertyi taivuttelusta hyvin. Goldilla on ajoittain taipumus kääntää päänsä vinoon ja vältellä rehellistä taipumista. Oletan tämän johtuvan osittain jäykkyydestä, mutta se voi myös olla osittain opittu tapa luistaa työnteosta. Työtä saakin tällöin tehdä jonkun verran, että saa ponin taipumaan rehellisesti koko rungon läpi. Kun poni tuntui lämmenneen, otin laukan mukaan kuvioihin ja jatkoin samaa ympyrä- ja voltti työskentelyä myös laukassa. Tehtiin aika pitkä pätkä laukkatyötä molempiin suuntiin, joka sisälsi myös laukka-askeleen pidennyksiä ja kokoamista. Tavoitteena oli saada laukka polkemaan kunnolla takaa, sillä Goldilla tunnetusti jää helposti takajalat laukassa talliin ja se laukan voima unohtuu. Nyt kun ei ole hankea missä treenata jalkojen nostelua, on apuna ollut sekä puomityöskentely, lukuisat nostot että temponvaihtelut, joilla ponia saa paremmin takapäänsä päälle ja näin ollen enemmän voimaa myös askeleeseen.
Jotta pysyttäisiin myös omassa kesäkuntoon 2012-tavoitteessa, otin laukkatyöskentelyn päälle vielä reilut kymmenen minuutin ravitreenit ilman jalustimia. Alkuun hain vain joustoa omaan istuntaan ja kun meno alkoi tuntua taas tasapainoiselta, otin mukaan tähänkin voltit ja temponvaihtelut. Poni oli aivan uskomattoman hieno ja kun kokeilin koota ravia saatiin tosi hienoa poljentaakin aikaiseksi! Goldi hidastaa helposti ravinsa mummoraviksi eikä jaksa kunnolla ylläpitää liikettä kootummassa ravissa ja sitä ollaankin nyt treenailtu enemmän. Kokoamista treenataan tietysti kaikissa askellajeissa, jotta saataisiin takapäähän sitä kaivattua voimaa ja kykyä kokoamiseen.
Loppuun otettiin vielä pitkää ravia eteen alas isoilla ympyröillä ja käytiin loppukävelyt peltotiellä talutellen. Koko ratsastuskertaan sopi aivan täydellisesti jo kulunut kliseinen lausahdus "parasta just nyt" ja olisin voinut tallentaa muistoja kaikista vaiheista kyseisellä kuvauksella höystettynä.
Treenin päätteeksi kultainen sai vielä nauttia ihanasta tuoreesta vihreästä nurmesta ja voikukista. Olen nyt syötellyt ponia melkein joka päivä hetken aikaa vihreällä ja se on nauttinut siitä niin! Kohta alkaakin olla jo laidunkauden aika, mitä varten ollaankin tässä jo totuteltu. Goldi ei tule laiduntamaan yötä päivää, sillä se ei osaa lainkaan säännöstellä omaa syömistään ja siltä tuntuu puuttuvan kylläisyyden tunne kokonaan. Katsotaan pidetäänkö myös päivälaiduntamisesta taukoja välillä, vai pysyykö ponin maha kurissa.
Oletteko te kokeneet erityisiä onnistumisen tunteita lähiaikoina?
PS. Edelleen koen pieniä vaikeuksia rentoutua kameran edessä, eikä ponikaan kyllä näiden kuvien ottohetkellä ollut kaikista yhteoistyökykyisimmällä tuulella.. Onneksi sieltä muutama ihan julkaisukelpoinenkin löytyi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti