sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Kesäkauden korkkaus done!

Nimittäin perjantaina käytiin Ypäjällä tutustumassa maastoesteisiin Pirkko Herdin opastuksella! Itse en tietenkään kyydissä ollut, vaan kuskina toimi luonnollisesti Nella. Mun täytyy vielä vähän hioa tuota estepuolta ennen kuin uskallan kiinteille pelottaville maastoesteille lähteä...

01


03
02

Goldi oli omaan tyyliinsä aivan super ja suoritti tehtävät heti ensiyrittämällä rohkeasti ja sen kummempia kyttäilemättä. Ollaan ihan yleisesti ottaen päästy maastoilemaan nyt niin vähän, että laukkaaminen metsässä ja isolla kentällä sai ponin alkuun jopa hieman villiintymään, mutta se oli pikemminkin huvittavaa. Kaksikko sai lähinnä tutustua esteisiin ensi viikon kenttäkisoja silmällä pitäen ja tehtävät katsottiin niin, ettei radalla sitten tulisi yllätyksiä. Vesi oli ponin mielestä taas alkuun hieman jännittävää, mutta Nella kannusti ponia kärsivällisesti ja kun poni muutamaan kertaan veteen ohjattiin, meni se sinne jo ihan vauhdillakin. Goldista kaavailtiin jo tämän vuoden SM-kenttäponia, sen verran varmasti se suoritti. Olisiko uusi aluevaltaus aiheellinen?

Postaus on nyt pääasiassa kuvapainotteinen, kun treenejä oli kuvaamassa jopa kaksi kuvaajaa. Tämän postauksen kuvat on ottanut Kiia Kuokka / tunturiharakka.net ja pahoittelen jo etukäteen kuvaryöppyä, näistä oli todella vaikea karsia vain muutamaa!

04 - Villiponi......

05
06

07 - Poni näyttää jopa ihan virtaviivaiselta!
08

09 - Huomatkaa ponin hieno liukuvärjäys kaulasta takapuoleen!

10 - Ensikahlauksella ilme oli hieman mietteliäs..

11 - ... eikä kylmä vesi ollut ravatessakaan alkuun niin kivaa.

12

13

14 - Hautakin ylitetään ilmavaralla!
15

16

18 - Tiimin keulakuvat!
17 - Hieno poni sai rapsutuksia treenin päätteeksi.

 Oletteko te koskaan käyneet maastoradalla? Mitkä kuvista oli lemppareita?


torstai 21. huhtikuuta 2016

Takki päällä joka säällä

Hevosten loimitus on hyvin kiistanalainen ja keskustelua herättävä aihe ja sitä se tulee varmasti aina myös olemaankin. Koulukuntia löytyy monia, kärjistetyimmät ovat joko sitä mieltä ettei pukisi koskaan ikinä loimea hevoselleen, kun taas toiset vuoraavat kultakimpaleensa jopa kesähelteellä loimikerroksien alle. Nimeltämainitsemattomalla hevosfoorumilla on vähän väliä keskustelu siitä, miten se naapurin Pirkko taas loimittaa sitä puskaratsuaan ihan väärin! Itse sijoittaudun tässä asiassa varmaan kutakuinkin mielipiteiden keskivaiheille, ymmärrän tiettyyn pisteeseen molempia ääripäitä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi muiden hevosten loimittaminen jaksaa vuodesta toiseen herättää niin paljon närää tietyissä ihmisissä. Jos ulkona on alle 10 astetta lämmintä ja joku loimittaa hevosensa tai joku ei, on sille varmasti hyvä syy - jos hevosen tila ei täytä eläinrääkkäyksen kriteerejä, ei sinulla ole mitään aihetta kiukutella asiasta.

Olen sitä mieltä, ettei koskaan voi sanoa ei koskaan ja joskus voi myös pelata hieman riskillä. Tiedän hevosia, joille ei talveksi kasva kesäkarvaa kummoisempaa turkkia kylmyyttä vastaan, ja tällöin ainoa vaihtoehto on tottakai loimittaa hevosta jos tahtoo pitää lihakset kunnossa ja hevosen hengissä. Tiedän myös hevosia, joille pienimmästäkin tuulenvireestä pamahtaa jäätävä mammuttikarva eikä niitä tarvitsisi loimittaa edes pahimmilla pakkasilla. Kuitenkin myös osa näistä mammuttihevosista on kovassa treenissä ja kisakäytössä myös talven yli ja silloin ainoa vaihtoehto aikaavievälle kuivattelurumballe on klippaaminen, joka taas johtaa siihen, että hevosta on pakko alkaa loimittamaan.


Goldi kuuluu karvojensa kanssa vahvasti tähän jälkimmäiseen kastiin ja sillä kasvaa niin tiheä talvikarva jo syyskuussa, että se on pakko klipata ettei se kuole lämpöhalvaukseen ja ole aivan kuraruvella. Niinpä meillä siis loimitetaan heti alkusyksystä loppukevääseen ja jopa kesäaikaan. 

Kaapissa on pinossa jos jonkinmoista loimea ja on kyllä vaikea keksiä tilannetta, johon meillä ei loimea löytyisi. On villaloimia, fleeceloimia, sadeloimia, toppaloimia, talliloimia, ratsastusloimia; joka säälle jotakin. Vielä ennen kuukaudentakaista Siirin järjestämää Veljekset Wahlsténin vierailua puuttui kaapista muutama loimi, mutta nyt alkaa valikoima olla jo melko runsas. Mainitsinkin blogipäivästä kertovassa postauksessa lyhyesti mukaani lähteneistä tuotteista, mutta tahdon vielä erityisesti kiinnittää huomiota muutamiin niistä, tässä postauksessa nimenomaan loimiin.

Jotta loimi ajaisi asiansa ja toimisi oikealla tavalla, tulee sen tietysti olla oikean kokoinen. Ei riitä, että se peittää hevosen kaulasta hännäntyveen, vaan sen tulee myös istua kunnolla lapojen alueelta, laskeutua tarpeeksi alas kylkeä pitkin ja jos siinä on kaulakappale, tulee senkin olla istuvuudeltaan sopiva. Itse liputan ehdottomasti kiinteän kaulakappaleen omaavien loimien puolesta. Ja nimenomaan kaulakappaleellisten loimien. Goldi on talvella ja kylminä kausina klipattuna käytännössä kauttaaltaan ja sen takia on tärkeää loimittaa myös kaula, sillä hevonen menettää suuren osan ruumiinlämmöstään nimenomaan sitä kautta. Sopivan loimen löytäminen Goldille on välillä tuskaista, sillä rakas ponini on etuosastaan vahvasti mallia silakka ja takaosastaan taas lähempänä tankkia. Kaulakappaleellisista loimista on löytynyt helpommin tammalle sopivat takit, mutta kaulakappaleettomissa loimissa kaula-aukko on usein auttamatta aivan liian iso. Tälläkin hetkellä ponilla on lapojensa kohdalla läntit, joista karva on hankautunut osittain pois "lapasuojista" ja muista härpäkkeistä huolimatta, sillä meidän välikauden talliloimi on edestä Goldille liian tilava.




Wahlsténilta mukaani lähteneistä loimista esittelen teille ensin jo käyttöön päässeen ulkotoppiksen. Tämä loimi on ollut hankintalistalla jo pidemmän aikaa, sillä kaapista löytyi ulkoiluun ainoastaan fleecevuorellinen sadeloimi ja siitä seuraavaksi 300g vanuvuorellinen toppaloimi. Kaipailin tähän väliin jotain vaihtoehtoa niille keleille, kun fleece on hieman liian vähän ja 300g taas aivan liian paljon. Niinpä lähdin Wahlsténille nimenomaan loimiostokset mielessäni, sillä olen aina pitänyt erityisesti Horse Comfortin loimista. Konsultoin myymälän henkilökuntaa sopivista loimista ja pallottelin 100g ja 150g vanuvuoristen loimien välillä miettien meille sopivaa vaihtoehtoa. Loppujen lopuksi kallistuin paksumpaan lähinnä sen takia, että ohuemmassa olisi ollut erillinen kaulakappale. Ja tämä tummansininen 150g loimi kiinteällä kaulakappaleella oli kuin suoraan haaveistani. Väri on juuri oikea, paksuuskin nimenomaan siitä fleecen ja megatoppiksen väliltä ja istuvuus ponin päälle täydellinen. Tykkään siitä, miten etuosassa on säätövaraa sekä loimiosan kiinnityksessä että myös kaulakappaleen kiinnityksessä. Lapalaskoksetkin on loimessa aina suuren suuri plussa, täytyyhän pikkuneidin päästä vapaasti kirmailemaan kiukuspäissään ympäri tarhaa kun kaverit saa ruokaa tai pääsee sisälle ennen sitä.

Loimista toinen ei ole vielä päässyt mallailua enempää käyttöön, sillä olen sellainen "varmuuden varalta" tyyppi, että kaikkea pitää olla kaksin kappalein ja meillä on jo tällä hetkellä käytössä täysin toimiva sadeloimi. Tämä sadeloimi oli kuitenkin must have, sillä koskaan ei tiedä milloin tuo rakas keltainen poni hinkuttaa loimeen reiän tai parikin, niin kuin on käynyt jo jokaiselle meidän talliloimelle (en ymmärrä, olen yrittänyt eliminoida kaikki törröttävät naulat ja tikut ja muut karsinasta, mutta silti G löytää aina jonkun kohdan johon repiä loimensa kihnutellessaan takapuoltaan...).





Päädyin ostamaan tämän loimen tällä kertaa lähinnä sattuman kautta, kun kuulin ohimennen Siirin puhuvan jostain aivan ihanasta uudesta turkoosista loimesta, jota oli jo varastossa vanhassa beigessä värissä. Tottakai innostuin kun kuulin että loimi on beige ja tummansininen ja lähdinkin oitis hipelöimään sitä lähempää. Tämäkin loimi on edeltävän tavoin juuri nappi ponin päälle, se on edestä tarpeeksi kapea ja mahan kohdalta tarpeeksi tilava, jotta kultaisen pieni masukin peittyy hyvin ilman kiristelyjä ja ahdistusta. Loimi on merkiltänsä Rain Buster ja olen näistä kuullut vain hyvää. Se on pääväriltään vaalean beige, ja vaikka se tuntuukin kurakelejä ajatellen epäkäytännölliseltä, en usko, että juuri tässä sävyssä näkyy kura ja lika niin hyvin kuin alkuun pohdin. Loimen helma on kuitenkin tumman sininen, joten Goldin ottaessa päivänokosiaan ei se kaikista vaalein osa lillu kurassa. Vaalea väri loimessa on myös ihanteellinen kesäkelejä silmällä pitäen. Monesti kesäpäivät saattavat olla hyvinkin vaihtelevia, pilvisestä aurinkoiseen ja paisteesta sateeseen. Tällaisina päivinä on parempi varmuudeksi loimittaa poni kuin jälkeenpäin harmitella kun kamala kaatosade yllättikin. Tällöin vaalea väri ei kerää liikaa lämpöä itseensä vaikka sattuisikin paistamaan ja ponin on huomattavasti mukavampi olla kuin tumman loimen alla.



Kaikenkaikkiaan olen ollut erittäin tyytyväinen molempiin loimiin, vaikken toista ole ehtinyt vielä ponilla käyttää. Tummansininen toppis on ajanut asiansa loistavasti ja nyt kun poni on ollut jo loimetta tallissa, on ulkoloimi ollut juuri sopivan paksuinen ulos, kun lämpöä on ollut reippaasti alle 10 astetta ja tuuli on ollut kova. Kesäkarva on kasvanut hyvää vauhtia ja pian poni saa olla ihan pelkällä sadeloimella ulkona, etenkin jos tämä kevät tästä nyt pian kesäksi muuttuisi.

Kuvissa näkyy muuten myös käytössä Horse Comfortin 3,5-metrinen riimunnaru, se on aivan loistava kuvausapu! Kuten tämä harvinaislaatuisesti narun päässä hihhuloinut herra A, joka ei ollut ihan samaa mieltä Goldin kanssa pusuttelutuokiosta... ;)

Mitäs tykkäätte meidän uusista takeista? Mitä mieltä te itse olette loimittamisesta?


maanantai 18. huhtikuuta 2016

Pitkästä aikaa valmennuksesta!

Kun kalenteri on niin täynnä ohjelmaa, että olet viimeksi ollut mukana seuraamassa estevalmennusta reippaasti viime kuun puolella, herää väkisinkin kysymys, että mihin se kaikki vapaa-aika on oikein hävinnyt?

Olen vain viestitse kuullut Johannalta terveisiä, että valmennuksissa on sujunut hyvin ja että neidit on hyppineet jo melko isojakin tehtäviä. Hienoltahan se kuulostaa ja ihan mahtavaa, että kaksikko kehittyy, mutta vaikea se on uskoa ennen kuin itse näkee.

Eilen oli ainoa täydellinen vapaapäiväni muutamaan viikkoon ja tottakai pyhitin aamupäivän Goldin ja Nellan valmennukselle. Tuttuun tapaan ratsukko käppäili taas alkukäynnit matkalla Hakalalle ja me tultiin erikan kanssa autolla perässä suoraan maneesille. Sen verran pidän itsekin vapaata Nellan päivinä, etten tunge tallille ponia hoitamaan, vaan annan Nellan ja Johannan ihan rauhassa touhuta ponin kanssa ennen ja jälkeen valmennusten.



Valmennuksen alussa Teppo teetti kaksikolla Goldille (ja varmasti myös ratsastajalle) hankalaa puomiharjoitusta, jossa ympyrällä oli neljä puomia kaarteessa. Goldi ei ollut alkutunnista ihan hereillä ja katsomossa naureskeltiin ponin ihme askellajeille ja hypähdyksille puomien yli. Toistojen jälkeen Nella kuitenkin sai otteen Goldista ja tehtävä lähti sujumaan ihan hyvin.

Lämmittelytehtävät oli kaiken kaikkiaan mielestäni todella mielenkiintoisia tällä kertaa ja puomiharjoituksen jälkeen Teppo ohjasi ratsukon innarijumppasarjalle. Tällekin tehtävälle Goldi oli alkuun liian löysä ja hypyt oli melkoista räpellystä kun ponnistukset ei osuneet lainkaan kohdilleen. Katsottiin Erikan kanssa jo heti maneesiin tullessa, että tämä jumppasarja oli todella kivan näköinen ja siltä se näytti myös Nellan ja Goldin sitä hypätessä - etenkin kun vauhti saatiin oikeaksi.

Tämä oli Goldin mielestä liian matala trippeliksi.

Valmennuksessa tytöt saivat treenata myös tiukempia teitä, jotka on Goldille aina olleet hankalampia helposti pitkäksi venyvän laukan takia. Tälläkin kertaa Goldi jopa kielsi alkuun esteelle, kun vauhtia ei pienen tien takia ollut riittävästi. Uuden yrityksen ja reippaamman tahdin myötä ylittyi este ja muutama muukin pienen radan muodossa. Meno oli rataa ratsastettaessa todella sujuvaa ja täytyy kyllä taas kerran sanoa, miten kiva näitä kahta on katsella kun tekevät tosissaan. Tietysti nyt estekorkeuksien pikkuhiljaa noustessa huomaa sen, että Nella joutuu jo tekemään selässä enemmän työtä sujuvuuden eteen. Enää ei voi vain matkustaa ponin kyydissä ja ohjata, vaan nyt täytyy jo ratsastaa eteen ja tosissaan huomioida etäisyyksiä ja teitä.

Loppuun Teppo pisti tytöt tulemaan vielä kolmen esteen linjaa, jossa ensimmäinen oli liki maahan kaivettu, toinen lopuksi jopa 110cm korkea okseri ja kolmas kapea pysty, tämäkin kevyesti metrin korkuinen. Ensimmäiselle esteelle hitaasti, toiselle reippaammin ja sujuva vauhti kolmannelle. Ensimmäisellä kerralla sujuvuus viimeiselle esteelle ei ollut niin hyvää kuin olisi voinut olla, mutta Nella korjasi tilanteen toisella kerralla ja Goldi väläytteli mielettömiä hyppyjä!

Teppokin tokaisi, että ensi kaudella sitten GP:tä.... No jos nyt katsotaan sitä sitten kunhan nähdään miten tämä kausi lähtee sujumaan, heh.......

110cm okseri! (huomatkaa ilmavara!)

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Pikapäivityksiä!

Pieni pikapäivitys tähän väliin, oikein hävettää miten epäaktiivinen olen viimeiset viikot ollut täällä blogin puolella, syvimmät pahoittelut siitä! Kevät tuli ryminällä ja lämmön ja auringonpaisteen mukana saapui myös kiireet ja kalenteri on täynnä puuhaa moneksi viikonlopuksi eteenpäin.

pv-o. Lissabon

Viime viikonlopun vietin itse Ypäjän ratsuoripäivillä hienoja oreja katsellen, kun taas Nella ja Goldi kävivät Riders Innissä nappaamassa 90cm ja 100cm tuplanollat ja kaiken lisäksi vielä toisen sijan metristä! Ysikympissä neiti oli kuulemma ollut tahmea ja kiukkuinen, mutta päässyt hyvin vauhtiin toisessa luokassa. Ensimmäinen rata oli videoltakin hitaan tuntuinen, kun taas metrissä rytmi oli silminnähden parempi ja ponikin elementissään. Alla video molemmista radoista.

PS. Huomatkaa Goldin hurjasti tummentunut väri! Nyt se on aivan jäätävän ruman värinen, toivotaan että vaihtaisi pian tuon ripulinruskean turkkinsa siihen kauniiseen kesäkultaan.



Goldi on laihtunut hyvää vauhtia ja nyt kun kelit on olleet niin hyvät, ollaan treenattu melko hyvällä tahdilla kuluneet viikot. Keväälle on suunniteltu vielä Ypäjän kenttäkisoja, koulukisoja ja osallistumista Helsingin Pony Eventiin. Näitä varten reenataan nyt ahkerasti ja ensi viikon perjantaina auton nokka suunnataan kohti Ypäjää, sillä poni ja Nella pääsevät pitkästä aikaa hyppäämään maastoesteitä. Samalla reissulla jään jälleen Kiian bed & breakfastiin seuraamaan viikonloppuna järjestettäviä ponioripäiviä.

Ypäjän oripäiviltä tulossa kuvapostausta, kunhan revin jostain aikaa käydä läpi kaikki 1500 kuvaa, ja ponioripäiviltä saatte tottakai myös materiaalia nähtäväksi, kunhan niistä ollaan selvitty! Sitä ennen kuitenkin vielä viikko töitä ja treenailuja Goldin kanssa. Auringonpaisteesta saa kummasti energiaa ja sisällä koneen ääressä istuminen tuntuu valtavalta vääryydeltä. Yritän nyt kuitenkin parhaani mukaan aktivoitua, kun kalenterista alkaa taas löytyä kaikkea kivaa ohjelmaa josta kertoa!



tiistai 12. huhtikuuta 2016

Arvonta suoritettu!

Blogin ensimmäinen arvonta järjestettiin tuliaisina Veljekset Wahlsténin järjestämästä blogipäivästä Lahden lippulaivaliikkeessä. Arvonnan kohteena oli aivan ihana kolme ja puolimetrinen riimunnaru, joka soveltuu maastakäsittelyn apuvälineeksi, varsan talutukseen tai muuten vain hevoselle, joka saattaa välillä tarvita hieman pidempää naruvaraa.

 

Onnetar poimi arpalaatikosta seuraavan nimen:


Janita, janita.vuori@hotmail.com
"Wahlsten on tuttu, mutta en ole sieltä ostanut muuta kuin joskus muinoin lilat ratsastushousut :D Kuvastoa olen selannut välillä ja sieltä kyllä löytyy kaikkea kivaa! Lahden liikkeessä siis kerran käynyt ja tykkäsin, aukioloajat vain ovat mielestäni vähän huonoja.."

Olen lähettänyt sinulle sähköpostia!



torstai 7. huhtikuuta 2016

Terveisiä Tampereelta!

Sunnuntaina tehtiin Erikan kanssa pieni roadtrip Tampereelle Hevoset 2016-messuille!

Suunnitelmana oli saapua paikalle jo heti aamupäivästä seuraamaan Marko Björsin kouluratsastusklinikkaa ja melkein jopa pysyttiinkin aikataulussa ja astelimmekin sisälle Tampereen messuhalliin hieman yhdentoista jälkeen. Messuhalli oli jo tässä vaiheessa täynnä hevoshulluja ja sulauduimmekin Erikan kanssa nopeasti massaan. Björsin klinikkaa ehdittiin vielä seurata sivummalta hetken aikaa ja loppukäyntien alkaessa siirryttiin kiertämään expoaluetta ennenkuin katsomoista purkautuvat ihmismassat tukkisivat käytävät.


Expoalue oli suuri ja kojuja löytyi joka lähtöön. Vaikka oltiinkin jo reippaasti sunnuntain puolella, oli ständeillä vielä runsaasti tavaraa esillä ja shoppailtavaa olisi riittänyt pilvin pimein. Itselläni oli suurimpana agendana löytää Goldille messuilta kouluhuopa meidän lainasatulaan. Ponilla on tähän mennessä aina ollut estepainotteinen satula ja täten huovatkin on olleet este- ja yleishuopia. Harmillisesti kaikki kivoimmat huovat oli full-kokoisia ja vielä sen verran reilun näköisiä, että ne olisi Goldin lyhyessä selässä yltäneet ponin takapuolen päälle. Muutenkin (järkevää) ponitavaraa oli messuilta mielestäni kovin hankala löytää. Iso osa oli joko ihan överiä ponitavaraa, eli pinkkiä ja sydämiä ja timantteja ja mitä vielä, tai sitten tyylikästä full-kokoista varustetta. Cob-kokoisille poneille ei tuntunut olevan kovinkaan suurta valikoimaa aikuisratsastajan makuun sopivia tuotteita.



Sen sijaan onnistuin jälleen kerran ihailemaan Freejumpin ihania vaaleanpunaisia jalustimia, Roecklin täydellisesti käteen istuvia hanskoja ja toinen toistaan ihanamman värisiä riimuja. Meinasi matkaani tarttua muutama pussi heppanamejakin Goldille, mutta sitten muistin, että kaapissa on vielä reilusti jäljellä Erikalta joululahjaksi saatuja nameja.

Expoaluetta päättömästi hetken kierreltyämme suunnattiin katsomoon seuraamaan estemittelöitä. Sunnuntain ohjelmassa oli muun muassa nuorten hevosten luokkia, joissa oli uskomattoman fiksun tuntuisia nuoria kisaamassa.

Ehkä tulevaisuuden estelupaus?


Olin suunnitellut käyväni seuraamassa myös istuntaluentoa ja vielä valjakkoakin iltapäivästä, mutta nälkä alkoi painaa päälle jo alkuiltapäivästä ja päätettiinkin sitten suunnata ideaparkin kautta kotiin - olihan vauhdikas viikonloppu jo takana ja seuraavana aamuna taas aikainen herätys töihin. Voi meitä vanhuksia....

Tampereen messuista jäi kaikenkaikkiaan parempi maku suuhun kuin Helsingin Horse Fairista, vaikkei tuliaisia matkaan tarttunutkaan. Toisaalta omaa shoppailuintoa verotti myös suuresti menomatkalla moottoritieltä napattu ylinopeussakko (puolustaudun: täysin silkasta vahingosta! En yleensä kaahaile...) ja muutkin samaan aikaan kohdalle sattuneet ponista riippumattomat menot.

Kävittekö te Hevoset 2016-messuilla? Mikä messuilla oli kaikista parasta? Löysittekö paljon shoppailtavaa?

PS. Vielä on muutama päivä aikaa arvontaan! Olethan muistanut osallistua?