torstai 10. maaliskuuta 2016

Ei aina voi olla täydellinen, eikä edes yleensä

Mä olen niin kaukana jostain GP-kouluratsastajasta kun kukaan voi olla. Viihdyn tottakai hevosen selässä ja pysynkin siellä ihan hyvin, mutta esteettisesti se selässä olo ei ehkä aina ole ihan sieltä parhaasta päästä. Istunta on aina ollut mulle todella iso ongelma ja kun katson taaksepäin kuvia ratsastustunneilta ja edellisen hevosen kanssa ratsastamisesta, mulla on joka kuvassa mojova takakeno, jalat missä sattuu ja kädet samaten.

Nyt Goldin tulon myötä ja oikeasti taas säännöllisen ratsastuksen ansiosta, olen alkanut todella kiinnittämään huomiota omaan asentoon ja on se kumma miten tuntuma hevoseen muuttuu kun löytää pikkuhiljaa jaloille ne omat paikkansa ja saa itsensä suoremmaksi satulassa. Edelleen olen aivan jäätävän vino vasemmalle, mutta eiköhän sekin korjaannu tässä pikkuhiljaa.

Mä en ole koskaan saanut yhtäkään hevosta kulkemaan ensimmäisellä kerralla millään tasolla hyvin. Oon aina saanut työstää tosi pitkään ja tiedän, että kaikki juontaa juurensa mun könötykseen.



Nyt vihdoin alkaa tuntua siltä, että löydän taas niitä oikeita nappuloita Goldinkin ratsastuksessa. Olin kuitenkin liki vuoden ratsastamatta lainkaan ennen Goldin ostoa ja sen myötä kuluneet neljä kuukautta onkin kuluneet hyvin siihen, että totuttelen taas istumaan ponin selässä. Pikkuhiljaa asento korjaantuu, löydän taas erilliset pohkeet ja kädet ja alan saada kontrollia omaan kroppaan. Ja sen huomaa ponistakin.

Ajoittain tulee tottakai niitä hetkiä, kun se tuntuu tahmealta ja se suotakoon. Kaikilla on joskus huono päivä. Ja tiedän monien päivien huonouden johtuvan myös ihan siitä omasta pääkopasta ja suorittamisen paineista. Etenkin silloin, jos joku on kameran kanssa kentällä mukana, tuntuu kaikki hyvä tuntuma katoavan, alan ylisuorittamaan ja jäykistyn. Kun kamera ei ole paikalla, olen rennompi, kärsivällisempi ja huomaan tuloksen ponissakin. Harmi vaan kun niihin kuviin olisi just niin kiva saada niitä parhaita pätkiä! Keksisiköhän tähän jonkun salakuvaussysteemin... hmmmm.....



Nyt viime viikolla ja tällä viikolla ollaan päästy hyvien pohjien ansiosta taas oikeasti tuuppailemaan ja poni on kokoajan paremman tuntuinen. Eilen se tuntui selkään aavistuksen tahmealta, mutta tallikaveri kommentoi ponin liikkuvan paremmin eteen kuin mitä hän on koskaan nähnyt - eli kai se tahmeus oli taas vaan omassa päässä. Tai sitten pimeys hämäsi sivustaseuraajaa.. hehe!

Odotan todella innolla taas kevään parempia ratsastuskelejä ja aion ehdottomasti taas aloittaa kouluvalmennuksissa käymisen. En olisi koskaan uskonut, että täysin esteille vannoutunut ratsastaja alkaisi oikeasti tykkäämään koulutuuppailusta, mutta kaipa se vanhuus tuo mukanaan jonkin verran järkeäkin ja alkaa ymmärtämään sen todellisen ratsastuksen päälle. Ja onhan se nyt ihan mahtava tunne kun saa suuren eläimen pienimmästäkin liikkeestä tekemään mitä itse tahdot.




Kuvituskuvina muutaman viikon takaiset lumituuppailut, kiitos Eevalle ♥

4 kommenttia:

  1. Ah, nuo vanhenemisen ilot, niin tuttua :D Itselläni seuraava askel oli se, että ylipäätään ratsastus ei tuonut enää sitä hyvää oloa mitä se aikaisemmin oli tuonut. Vaunuilla on hauskempaa :P Toki kaikki eivät vanhene näin "radikaalisti" kuin minä, että mummoudutaan heti kättelyssä, haha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kohtalotovereita! Mäkin olen pikkuhiljaa innostunut kärryttelemisestä taas. Edellisen hevosen kanssa sitä tehtiin hepan kunnonkohotukseksi ja mielenvirkistykseksi kun se ei vielä ollut lihaksistoltansa riittävä jokapäiväiseen ratsastukseen.

      Olen jopa suunnitellut laittavani Goldin kärryjen eteen.. Saas nähdä milloin saan toteutettua! :D

      Mä olen ihan tyytyväinen kun saan puskailla ponilla :D tätiytyminen rules!

      Poista
  2. Moikka! Mikä objektiivi näissä kuvissa on käytössä? Sun blogissa on juuri sellaisia kuvia, mitä haluaisin omalla kamerallani ottaa! Käytössäni on canon eos 1100d ja siihen olisi nyt hakusessa valovoimaisempi objektiivi ja nämä sun ratsastuskuvat on niin upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näissä taitaa olla muistaakseni käytössä Canonin 70-200/f2.8, sillä saa todella kivaa jälkeä. Muistutan kuitenkin vielä, että nämä kaikki kuvat on myös jälkikäsiteltyjä photoshopissa tai lightroomissa :)

      Poista