maanantai 14. maaliskuuta 2016

Kolme varmaa kevään merkkiä

Mun piti kirjottaa teille sunnuntain estekilpailuista. Piti hehkuttaa miten hyvin ne meni ja miten taitavia tytöt oli. Valitettavasti meiltä jäi kuitenkin sunnuntain karkelot Ratsastuskeskus Ainossa väliin, sillä Nellalla nousi perjantai-iltana kova kuume. Jätettiin vielä lähteminen avoimeksi, mutta kun kuume ei ottanut lauantain aikana laskeakseen lainkaan päätettiin olla riskeeraamatta tytön terveyttä yhtien kilpailuiden takia. Nämä eivät kuitenkaan olleet mitkään tärkeät kilpailut ja kausi on vasta niin aluillaan, että tässä ehtii vielä ihan hyvin päästä vauhtiin ennen varsinaisia kesän kilvoitteluja.

Sen sijaan päätettiin kokeilla uudestaan tulevana sunnuntaina, kun Team Eurohorses järjestetää Ypäjä Winter Shown, jossa on kivoja Amateur Tourin Bonusluokkia. Kyllä, Amateur Tour kutsuu ponia ja tyttöä tänäkin vuonna!

Itse olen tämän koko viikon talvilomalla, joten pääsen kerrankin valoisaan aikaan tallille vaikka joka päivä ja saan itse valita miten menen. On ihana herätä aamulla kaikessa rauhassa auringonpaisteeseen, syödä aamupala ja vetästä tallikuteet päälle ilman kiirettä ja suunnata tallille moikkaamaan pientä kultaista.

Saan auringosta ihan mielettömän paljon energiaa. Autossa poppi soi täysiä, hymyilen suupielet korvissa ja laulan täysiä mukana. Mä voisin niin mielelläni elää tällaista elämää jatkuvasti. Ei kiirettä, ei stressiä, aurinko paistaa ja linnut laulaa. Ah, en vaihtaisi tästä hetkeäkään.

Okei huijasin. Yhden jutun keväästä voisin oikein mielelläni skipata. Nimittäin karvanlähtöajan. Saat harjata, harjata, harjata, harjata ja vielä hetken harjata, eikä karvan irtoaminen tunnu loppuvan millään. Karvoja on takissa, paidassa, housuissa ja jopa rintaliiveissä. Erehdyt antamaan ponille pusun otsalle ja saat syljeksiä karvoja suustasi seuraavat puoli tuntia. Ponin irtokarvat on vielä sitä kivaa pientä silppumallia, kiitos klippauksen. Karvat pistelee joka paikkaan eikä niitä saa irti kun yksitellen nyppimällä. Kun joka paikka kutiaa ja silmissä on jatkuvasti roskia (eli karvanpätkiä) tiedät, että kevät on täällä. Kaiken lisäksi poni on tässä karvanlähtövaiheessa aivan järkyttävän näköinen, kun kullanvärinen kesäkarva puskee läpi jo joistain kohdista, kun taas toisesta kohtaa poni on vielä aivan kerman värinen. Pissaläntikäs poni on tosi kiva juttu!

Karvanlähtöaika kutittaa myös ponia ja se rapsuttelee itseään välillä jopa pelottavan raivokkaasti. Oikein tekee pahaa pukea sille loimea loimen päälle, muttakun ei sitä vaan klipattuna voi pistää tuonne muutaman plussa-asteen tuuleen ilman lisälämmikettä. Niinpä käytiin tänään nakuilemassa kentällä. Tai siis poni kävi. Itse olin vahvasti vuorautunut housuihin, kollariin ja toppaliiviin. Olisi voinut olla naapureille järkytys jos minäkin olisin hillunut ilkosillani keskellä aukeata...

Poni on nyt muutaman kerran ollut oikein mallikkaasti juoksutuksessa, mutta tänään se tahtoi taas selvästi koetella hermojani. Tykkään juoksuttaa ponin riimulla, sillä ilman juoksutusdeltaa (ja juoksutusvyötä) en lähde leikkimään kuolaimien kanssa. Pelkällä liinalla tuntumaa ei kuitenkaan saa tasaiseksi ja pelkään että liina jää liiakseen vetämään toisesta renkaasta. Niinpä mennään riimun paineen varassa. Ja tänään Goldi käytti tosissaan hyväkseen riimun pehmeyden. Joku varmaan tähän sanoisi, että kun "sillä on vaan kevättä rinnassa"....!

Alkuun sain neidin todella nätisti lähetettyä ympyrälle ja jopa useampi kierros sekä käynnissä että ravissa sujui oikein mallikkaasti. Kunnes neiti päätti, että nyt testataan mamman kenkien pitävyyttä ja liinan kestävyyttä. Poni ampaisi vauhtiin ja laukkasi ihan kuurona tuhatta ja sataa. Ei auttanut rauhalliset prrrrrrrrt, sooot, seeeeeeis, eikä sen liiemmin poniperkeleet,"NYT V**** LOPPU" tai mitkään muutkaan lasten korville sopimattomat karjahdukset. Siellä menin kantapäät maata kyntäen ponin perässä kun se veteli vähän laajennettua ympyrää ympäri kenttää. Kun poni ei ottanut hidastaakseen, päätin sitten lähteä leikkiin mukaan ja pidettiin laukkaa yllä sitten meikäläisen tahdin mukaan. Kyllä se poni kummasti alkoi pikkuhiljaa taas kuunnella mitä narun toisessä päässä oikein tahdoin, kun huomasi ettei täysiä ympäri kenttää laukkaaminen enää ollutkaan omatahtoista ja riittävän rebeliä. Kun vihdoin pysäytin ponin se katsoi mua nappisilmillään pienet korvat aivan tanassa, vatsanalus kuravettä tippuen, että mitä sä mami siellä oikeen puhkut ja puhiset, täähän oli vaan leikkiä?

Kevätkuva arkistoista muutaman vuoden takaa. Kerrankin kuva, jonka olen itse ponista napannut, jee!

Kevät on ihan kivaa aikaa. Kaikilla on energiaa vaikka muille jakaa, keltaisesta ponista muuntautuu kultainen poni ja pikkuhiljaa alkaa paikat vihertää.

Aurinkoista kevään odotusta kaikille lukijoille ♥

9 kommenttia:

  1. Voi tuota kultaista Goldia! Harmi, että teidän kisat jäi väliin, mutta ensi kerralla uudestaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä todella lumoavan värinen kesäisin! Kisoja tosiaan onneksi järkätään jatkuvasti uusia :)

      Poista
  2. Löysin tämän sinun bligisi Tiian Voitto kotiin - blogista, ja ai että kun olikin hyvä löydös! Lukijaksi liityin ja blogi heti aktiiviseen seurantaan!

    Tämä oli tosi kiva postaus, sillä yleensä en jaksa lukea pelkkiä kuulumispostauksia, mutta tämän jaksoin aivan mitään voimavarakeräyksiä. Sinulla on tosi kiva kirjoitustyyli ja kuvat ovat hienoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan sama juttu kuin sinulla!;)

      Poista
    2. Voi, kiitos! Ja tervetuloa lukijaksi :)

      Poista
  3. Apua, aivan ihana blogi sulla! Kuvat ovat kertakaikkiaan niin ihania, kirkkaita ja laadukkaita, juuri niinkun pitääkin! Yleensä en noista kuvien reunoista tykkää, mutta ne jotenkin korostaa sun kuvia ja blogia, sopii siis tosi hyvin! Kirjotat myös tosi kivasti ja inspiroivasti!

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana blogi, ja kiva postaus :) Sulla on hieno ja omaperäinen kirjoitustyyli ja teksti on helppoa ja mukavaa luettavaa!

    VastaaPoista