maanantai 15. helmikuuta 2016

Testissä: Polarpad-lumipohjalliset

Vaihtelevien sääolosuhteiden ja näiden viime päivien suojasäiden takia joka paikassa on kuhistu hurjasti siitä, onko olemassa mitään kotikonsteja pitää tilsat kavioista poissa. Paljon on puhuttu silikonisuihkeista, vaseliinista ja ties mistä hurjan kuuloisista teippailuista ja näiden lisäksi joka keskustelussa on noussut esille Polarpad-irtokumit. Kun pakkasta oli reilummin, pärjättiin Goldin kanssa ihan hyvin ilman tilsakumeja, mutta tiesin kevään tullessa tilsaongelman olevan ihan todellinen. Goldilla on sen mallinen kavio, että se kerää kuin kuppi kaiken lumen ja ei tarvitse kulkea lumihangessa kuin muutaman askeleen kun kavioissa on jo kymmenen sentin lumipaakut. Päätin jo aikaisemmin talvella, että seuraavassa kengityksessä meille tulee tilsakumit vaikkei niitä säätietojen mukaan edes sillä hetkellä tarvitsisikaan, koska meno ilman kumeja, jos märkää lunta tulee yhtään, on niin suuri riski ponin jalkojen hyvinvoinnin kannalta.

Torstaina meillä sitten oli vihdoin taas kengityksen vuoro, mutta kengittäjällämme ei ollut mukana ponikokoisia tilsakumeja. Kengittäjä oli myös sitä mieltä, että ponin kavio on sen verran hankalan mallinen, ettei kengät tule pysymään jalassa kumien kanssa. Tavallaan kumma, kun ponilla on kuitenkin joka talvi tähän mennessä ollut tilsakumit, ja kengät on pysyneet ihan hyvin siihen nähden, että poni muutenkin on melko taitava polkemaan kenkänsä irti... No, tottakai heti perjantaina sää teki taas täyskäännöksen ja saatiin oikein roppakaupalla suojalunta koko päivän. Päivän liikutus oli pakko jättää väliin, kun jo yhden käyntikierroksen jälkeen ponin nilkat muljui ja jalat lähti alta, eikä meillä ollut tietkään puhtaita sohjosta että olisi voinut alkukäntejä siellä kävellä. Turha varmaan tässä vaiheessa sanoa, että harmitti ja turhautti melko paljon tämä tilanne. Hetken pähkäiltyäni päätin hakea kaupasta mielipiteitä jakaneet Polarpadit kokeiluun, koska kisaponin on pakko päästä liikkumaan keinolla millä hyvänsä.

Mikä on Polarpad?


Polarpad on eräänlainen irrotettava tilsakumi. Se on valmistettu kestävästä uretaanista ja sopii muokattavuutensa ansiosta kavioon kuin kavioon, niin eteen kuin taaksekin. Polarpad on ihanteellinen esimerkiksi niille hevosille, joiden jalkoihin normaalit kengityksessä asennettavat tilsakumit ei sovi; eli esimerkiksi niille, joilla tilsakumit irrottavat kengät helposti. Polarpadeja olen kuullut käytettävän myös hätävarana, kun kengitykseen on vielä aikaa ja tilsakelit uhkaavat.


Polarpadit kiinnitetään kengän kärkihokkeihin kumin etuosassa olevista metallibrikoista. Ne tulee sovittaa kantajalleen ja muotoilla saksilla sopivan kokoisiksi. Ihanteellisen kokoinen Polarpad on silloin, kun se jää muutaman millin pienemmäksi kuin kengän sisäreuna. Tällöin se pääsee liikkumaan vapaasti ja täten estää tilsojen muodostumista.

Miten Polarpad toimii meillä?


Olen kuullut Polarpadeista sekä negatiivisia, että positiivisia kommentteja. Joillain ne eivät ole auttaneet lainkaan, kun taas toiset käyttävät näitä läpi talven ongelmitta. Ristiriitaisista kommenteista selvää saamatta, päätin lähteä itse kokeilemaan näitä ihmekumeja.

Kävin sunnuntaina hakemassa meille Polarpadit Hööksistä, jossa hintaa näillä oli 27€/pari.

Olin kuvitellut kumin olevan pehmeämpää materiaalia, joten näiden paksuus ja kovuus yllätti ensimmäisenä. Padit ovat aavistuksen verran taipuvaa materiaalia, mutta ihan todella kestävän ja kunnollisen tuntuiset. Eivätkä ne tahtoneet hevillä antaa periksi heppoisten saksien kanssa. Olisi pitänyt varautua ottamalla mukaan kunnolliset isot Fiskarsit, nimittäin nämä Julialta lainaamani keskikokoiset sakset eivät purreet kumiin kovinkaan hyvin...

Tein jokaisen jalan kerrallaan valmiiksi. Irrotin ensin kärkihokit, jotka sain väännettyä auki yllättävän helposti. Olin odottanut vähintäänkin pientä äherrystä ja puherrusta, mutta hokkien tuoreus taisi olla tällä kertaa edukseni, kun niin nopeasti kengityksen jälkeen päätin ne irrottaa. Kun hokit oli irti, sovitin Polarpadin kohdilleen ja piirsin tussilla kavion sisäpinnan ääriviivat kumiin. Kumi on melko paksua, eikä ääriviivat erottuneet tallin hämärässä valossa ihan niin hyvin kuin olisi toivonut, joten leikkuuvaiheessa sain sovitella kumeja vielä muutamaan kertaan kavioon, ennen kuin ne olivat ihanteellisen kokoiset. Kun koko oli oikea, mallasin metallibrikat hokinreikien kohdille ja ruuvasin hokit näiden läpi takaisin.

Asennus näiden kanssa oli todella näppärää, jos mukaan ei lasketa kumin leikkaamista. Kumia menee myös todella paljon hukkaan, etenkin kun tällaisiin ponin minikokoisiin kavioihin niitä mallailee. Käytössä nämä ovat varmasti todella näppärät, kun ne saa tarvittaessa kiinni ja pois, etenkin nyt kun meillä tämä sää on vaihdellut niin paljon kuluneiden viikkojen aikana. Yhtenä päivänä vettä tulee kuin saavista kaatamalla ja seuraavana aamuna herätessäsi maan peittää kymmenien senttien lumikerros.


Lähdin tietysti heti asennuksen jälkeen kentälle ponin kanssa. Meidän ratsastuskenttä on nyt itseasiassa ollut todella hyvässä kunnossa. Viime viikon plussakelien aikana se suli aivan täysin ja nyt vaikka lunta tulikin, on maa pysynyt sulana ja kentän pohjakin täten hyvänä. Kaiken lisäksi pieni lumikerros antaa ponille treeniin vähän lisävastusta, mikä on vain toivottua tässä laihdutusprojektissa. Viime perjantaina kentälle päästessämme, tuli ponille jo ensimmäisen puolikkaan kierroksen jälkeen tilsat kavioihin, jotka vain kasvoivat kierrosta jatkaessa niin, että loppujen lopuksi ponin nilkat nyrjähtelivät ja jalat katosivat alta. Lähdin testiksi taluttelemaan ponia kenttää ympäri ja valitsin sellaisia kohtia tarpoa, jossa kukaan muu ei vielä ollut mennyt. Ensimmäisen kierroksen jälkeen kaviot olivat yhtä lumettomat, kuin jos olisin auratulla tiellä kulkenut, eli ei lumipaakkuja lähimaillakaan. Päätin siis kavuta selkään.

Tehtiin ponin kanssa ihan kunnon koulutreeni voltteineen, kokoamisineen, lisäyksineen ja taivutuksineen. Poni oli melko vireällä tuulella ja tykkäsi kyttäillä yhtä sun toista kentän ulkopuolella. Muutaman kerran poni kompuroi, mutta uskaltaisin syyttää tästä ihan vain perus lumiolosuhteita ja neidin äkkinäisiä västöliikkeitä, sillä jaloissa ei näkynyt tai tuntunut suurempia paakkuja tilanteen tarkastaessani.Käytiin vielä lopuksi tiesohjossa loppukäynnit, ja kavionjälkiä tarkastellessani, tuli meidän perässämme oikein nätit ponin kengänkuvat ja kivasti kopisikin kovempaa pohjaa vasten.

Ensivaikutelmaltaan Polarpadit saavat meiltä siis käyttökokeesta 10+; ne pitivät helposti lumipaakkuja keräävän ponin kaviot lähestulkoon täysin vapaana lumesta ja olivat helpot kiinnittää ja ottaa pois. Aion ehdottomasti siis jatkaa niiden käyttöä ja täten päästään toivottavasti treenailemaan jatkossakin lumihangessa.

Yleisarvosanaksi lasken sen kuitenkin kouluarvosanoissa kahdeksaan, sillä kumi oli hankalaa muotoilla ja mielestäni sitä joutuu heittämään hukkaan turhan paljon. Lisäksi lähes kolmenkympin hinta on melko suolainen yhdelle parille.

Terkkuja tyytyväiseltä ponilta! ♥

2 kommenttia:

  1. Anonyymi1/3/17 20:26

    Olisi mukavaa tietää, miten nyt vuoden 2017 puolella sujuu Polarpadien kanssa eli oletko yhtä tyytyväinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna ei ole tarvinnut onneksi enää PolarPadeja käyttää, kun kengittäjän vaihdon myötä saatiin ponille ihan pysyvät tilsakumit. PolarPadeilla mentiin kuitenkin koko viime talvi loppuun asti ja olin kyllä tyytyväinen niiden toimivuuteen! Hieman rasittavaahan se oli päivittäin niitä renkslata edes takasin, kun niitä ei voi jatkuvasti pitää huonon hengittävyyden takia. Mutta käytössä aivan mahtavat ja tulipahan meikäläisestä aivan haka ruuvailemaan hokkeja 😅

      Poista