torstai 26. marraskuuta 2015

Ilman satulaa

Nyt kun poni on ollut kevyemmällä liikutuksella, olen ehkä minäkin "laiskistunut" vähän. Me ollaan taidettu mennä yhteensä viisi kertaa satulalla kolmen viikon aikana... Muuten olen mukavuudenhaluisena (joo, mun mielestä on oikeasti niiiiin paljon mukavempaa mennä ilman satulaa!) jättänyt satulan telineeseen ja hypännyt ponin paljaaseen selkään, tai kylmemmillä keleillä napannut jonkun loimen tai viltin mukaan.

Työnteosta me ei tietenkään olla silti luistettu, vaan ollaan kyllä haettu treenissä myös hieman tuntumaa ja ihan kunnollista liikettä. Mä olen todella huono istumaan satulassa, siis ihan oikeasti. Joudun keskittymään todella paljon siihen, että saan pidettyä jalustimet jalassa ja istunnan suorassa, enkä saa kunnolla pohkeita läpi. Ilman satulaa on istunta automaattisesti paljon parempi ja saan jalat kunnolla ponin ympäri, eikä kaikki energia mene siihen, että saan pidettyä jalustimet kohillaan ja jalassa. Huomaan sen ponistakin, että se on enemmän hereillä ilman satulaa mentäessä ja saan sen kaikin puolin paremmin kuulolle.

Meillä täällä etelässäkin pisti muutamaksi päiväksi pakkaselle viime viikon loppupuolella ja alkuviikosta. Useampana päivänä saatiin jopa ihana pikkupakkasen auringonpaiste ja huomasin sen kyllä sekä itsessä, että ponissa, kuinka valoisuus piristi. Meillä kuitenkin kenttä meni sen verran koppuraiseksi ja liukkaan tuntuiseksi muutaman päivän pakkasista, etten viittinyt vailla hokkeja oikein muuta tehdä muutamaan päivään, kuin kävellä. Itsekin kääriydyin meidän enkkuvilttiin ja ratsastin ekstralapaset kädessä, kun oli jo sen verran viileä (jopa -4, heh). Voi kun se lumi ja pikkupakkanen tulisi pian takaisin. Iltaisinkin oli niin paljon valoisampaa kun maa oli roudassa ja jopa joistain kohdista lumen peitossa. Hetken ehdin jo iloita valkoisesta joulusta...

Kuvituskuvana tiistaiaamuinen puhelinponikuva, kun oltiin lähdössä aamukävelylle. Ihana routa maassa, aurinko nousemassa ja molemmat oli niiiin hyvällä tuulella ♥

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Koulutreeniä kentällä

Ponin kanssa ollaan työskennelty sileällä nyt jo monta viikkoa sen yskän takia. Alkuun pidettiin ruoat normaalina, kun tietysti toivoin, että yskä menisi pian ohi ja pääsisi taas kunnolla treenaamaan. Nyt yskää on ollut jo yli kolme viikkoa, joista viimeisimmän viikon se on onneksi pikkuhiljaa helpottanut ja muuttunut kiusaavasta kuivasta yskästä limaisemmaksi. Liiallinen energia tietysti purkautui pöllöilynä niin kentällä kuin peltotielläkin. Poni sai ihme sätkyjä ja saattoi singahtaa yhtäkkiä muutaman askeleen joko eteen tai sivulle. Nyt ollaan tietysti vähennetty mm. kauran määrää ja sen kyllä näkee ponistakin.



Koko viikko on ollut ponin liikkumisen kannalta huomattavasti tahmeampaa. Se kyllä liikkuu ihan mielellään, mutta verkkaisesti ja laiskasti. Olen saanut kantaa raippaa mukana muistutuksena siitä, että takapääkin on tarkoitus pitää liikkeessä mukana. Tottakai poni on myös ratsastuksellisesti muuttunut jonkin verran poissa ollessaan ja omatkin taidot ruostuneet, kun viimeisin vuosi on mennyt enemmän tai vähemmän vailla kosketusta hevosen selkään. Ollaan tehty paljon työtä yhteisen sävelen löytämiseksi ja saadaan kyllä treenata jonkin aikaa kentällä, ennen kuin poni alkaa rentoutua ja ottaa vastaan tuntumaa ja apuja kunnolla.



Torstaina saatiin vielä ihana Kiia kuvailemaan tallille ja sainkin ensimmäiset ratsastuskuvat meistä ponin kanssa sen jälkeen kun se minulle tuli. Poni oli alkuun jännittynyt ja melko iso osa keskittymisestä meni vesilätäkköjen väistelyyn, kun kenttä tietysti sadekelien seurauksena oli pienillä lätäköillä. Mokomakin hienohelma..

Tehtiin alkuun ihan käynnissä paljon voltteja ja taivutuksia, tavoitteena saada poni kuulolle ja keskittymään minuun ja treeniin kentän lätäköiden sijasta. Otettiin myös alkuverkaksi pari kierrosta ravia ja laukkaa. Ravityöskentelyn aikana poni alkoi pikkuhiljaa myödätä kättäni kohden ja todella tuntua selkään siltä, että se kuuntelee. Olen itse aika pitkäjänteinen ratsastaja ja tykkään lämmitellä ponia pitkään. Tiedostan omat puutteeni ratsastuksessa, eikä se ole niin justiinsa jos poni ei heti kulje peräänannossa ja sen näköisenä, että olisin maailman paras ratsastaja. Oma istunta ja ratsastustaito (ja kunto...) on niin retuperällä, että tarvitaan kyllä kunnollista valmennusta, että tästä vielä tulee jotain.





Loppuun vielä hieman eteen-alas jumppaa.

Tehtiin aika yksinkertainen treeni kaikissa askellajeissa, voltteja, taivutuksia ja ympyröitä. Sen verran tuli kuitenkin jumpattua, että sekä ratsastaja, että poni hengästyivät.

Haettiin ponille loppukäyntien ajaksi viltti niskaan, ettei pienesti nihkeä karvapeite saisi ponia viluiseksi, kun viileä loppusyksyn viima puhalsi pelloilta.

Oma poni kullan kallis ♥



Perjantaina käytiin miehen kanssa tallilla ponin kanssa hölkkäilemässä ja lauantaina se sai taas toimia alkeisponina. Pieni 6-vuotias E oli aivan haltioissaan ponista ja itse sain olla ylpeä. Goldi käyttäytyi taas niin mallikkaasti pikkuisen läsnäollessa, antoi toisen harjata joka puolelta, syötellä porkkanoita, halailla ja letittää häntää. Käytiin myös ponin selässä tandemina, kun E ei alkuun uskaltanut ponin selkään yksin. "Ei kun mennään yhdessä". Ratsastus tuntui alkuun jännältä, mutta loppuvaiheessa sain jo vähän toppuutella kun toinen hihkuu kokoajan lisää vauhtia - ravi sai luvan riittää, kun oltiin ilman satulaa ja jouduin toisella kädellä ohjaamaan ponia ja toisella pitämään kiinni edessäni keikkuvasta tyttösestä, ettei toinen pyllähdä selästä alas. Tänään Nella ja Johanna kävivät ponin kanssa pyörimässä kentällä, kuulemma edelleen laiskan tuntuinen, mutta muuten kaikki hyvin.

On kyllä arvokasta oman kehittymisen kannalta välillä nähdä kuvia ja videoita omasta ratsastuksestaan. Näistäkin kuvista löydän heti monia kohtia, joihin täytyy jatkossa kiinnittää enemmän huomiota (myös paljon sellaista, minkä jo tiedostin....).

Kuvista iso kiitos jälleen Kiia Kuokka / Tunturiharakka.net
ps. Minkä takia otsikon keksiminen kirjouitukselle on niin kauhean hankalaa...?

tiistai 17. marraskuuta 2015

Sadepäivän ilo

Kiitos ihanalle Kiialle kun jaksoi sateisesta ja koleasta säästä huolimatta raahautua meidän kanssa tallille kuvailemaan ♥




Ponilla on ollut niin paljon pöllöenergiaa, että arvatenkin se oli aivan fiiliksissä kun pääsi irti kentällä. Sain myös poseerauskuvia otettaessa pienen esimaistiaisen ponin energiasta, kun laitumelle mentäessä roikuin villin ponin narun jatkeena muutaman askeleen. Toivon niin hartaasti, että neidin yskä nyt menisi pian ohi, että päästäisiin oikeasti taas liikkumaan kunnolla ja ehkä jopa vähän purkamaan tuota pöllöenergiaa esteille ja vauhtimaastoihin. Ei kai Goldista huomaa että se on nyt seisoskellut enemmän tai vähemmän kahden viikon ajan täydellä ruokinnalla... Se on harrastanut kuulemma tarhanaapurinkin heinien varastelua. Voihan maha!








Poni oli niin uskomattoman onnellisen näköinen ♥ Oma suosikki on ehdottomasti meidän pusukuva, mutta poni näyttää kyllä niin hienolta myös viimeisessä ravikuvassa! Löysitkö sinä kuvista suosikkisi?

(kuvaajana siis toimi ihana Kiia Kuokka / http://tunturiharakka.net)

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Voihan syksy ja pimeys!

Koko viikko on otettu ponin kanssa suhteellisen iisisti eläinlääkärin määräyksen mukaan. Liikuteltu kevyesti ja seurailtu kuntoa. Kuiva yskä on nyt muuttunut limaiseksi parin päivän sisällä ja toivon niin hartaasti, että nyt alkaisi pikkuhiljaa helpottaa. Jos vaikka liman mukana irtoaisi se inhottava kiusa, mikä ponin kurkussa on jo monta viikkoa ollut.

Koska poni on ollut niin kevyellä käytöllä koko viikon, olen ehtinyt itse pyöriä muun muassa kaupoilla shoppailemassa ponille kaikkea kivaa uutta! Varustevarasto on kasvanut muun muassa uudella riimulla, ihanilla pinkeillä suojilla ja tietysti näin pimeyden tullen elintärkeillä heijastimilla - että voikin olla jo pimeää! Meidänkin talli kun sijaitsee niin sanotusti "landella", on pimeän tullen oikeasti todella pimeää, kun ei mitkään kaupungin tai isojen teiden valot valaise lähiseutua.

Tänään muutama lapsuudenystäväni kävi tutustumassa poniin ja heitettiinpä tamman selkään kaverin täysin ummikko poikaystäväkin, joka sanojensa mukaan on kerran aikaisemmin elämässään istunut hevosen selässä. Pikkuneiti selviytyi aivan supermallikkaasti talutusponin roolista. Kyllä sitä aina jaksaa hämmästellä miten fiksu poni Goldi oikeasti on. Neiti on ollut kaksi viikkoa lähes tulkoon täysin levossa ja minun kanssani purkanut pöllöenergiaansa maastossa ja kentällä. Nyt kuitenkin kun selkään nousi selvästi arempi ja kokemattomampi tyyppi, oli neiti niin skarppina että ihan melkein liikutuin, heh...

Ratsastustuokion jälkeen päätin vielä ryhdistäytyä ja pesasta ponin hännän. Märkäpieruilut on loppuneet lähes tulkoon kokonaan, joten nyt uskalsin vihdoin tehdä jotain ponin karsean näköiselle hännälle. Eräs tallikaverikin on leikillään jo kritisoinut ponin ruskeankeltaista hännänlirua, kun tämän oma kimo hevonen taas lähes tulkoon hohtaa valkeuttaan. Noh, kyllä siitä hännästä vähän vaaleamman sai, mutta taitaa se vaatia vielä muutaman ekstrapesukerran, että se saadaan taas niin vaaleaksi kuin sen kuuluisi olla... Nyt pesin ensin kaksi-kolme kertaa ihan perusshamppoolla, että sain pahimmat liat pois, ja sitten käytin hännässä kimoshamppoota kolmisen kertaa niin, että annoin vielä shampoon vaikuttaa pidemmän aikaa jouhissa. Häntä jäi vielä vähän kosteaksi kun jätin ponin karsinaan, huomenna saan sitten nähdä työn tuloksen kokonaisuudessaan.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Mitä ponille kuuluu?

 Ollaan edelleen himmailtu ponin yskän takia ja torstaina meillä kävi eläinlääkärikin katsomassa tilanteen. Yskä oli vielä silloin samaa kuivaa mitä se on ollutkin, eikä lääkäri löytänyt ponista mitään näkyvää vikaa. Lämpö on ollut normaali joka päivä ja poni muutenkin virkeä. Ponista otettiin varmuudeksi vielä verikokeet, joiisa ei ollut mitään huomautettavaa - kaikki arvot kohdillaan ja poni terve kuin pukki.

 Keskiviikkona, torstaina ja perjantaina poni sai pitää täysin vapaata liikunnasta, osittain omien työkiireideni, mutta myös eläinlääkärin suosituksen mukaan. Käytiin vaan iltaisin harjailemassa ja rapsuttelemassa potilasta ja toivottamassa hyvät yöt.

 Tänään Goldilla olikin vähän touhukkaampi päivä, nimittäin Erika, Nella ja Nellan äiti Johanna tuli moikkaamaan pondea! Hoidettaessa oli vielä jonkinmoista köhää, mutta tänään se oli jo muuttunut kuivasta sen kuuloiseksi, että nyt siellä jo ehkä liikkuukin jotain. Saatiin tuliaisina kokeiltavaksi todella hieno tallitoppis, joka oli niin hieno ja passeli Goldille, että olihan se pakko ostaa. Mitä mieltä te olette loimesta? Eikö ponille sovikin hyvin tuo väri!



  Nella tietysti heitettiin Goldin selkään päivän kävelytyksen ajaksi, kun ei tuollainen pikkutirppa siellä mitään paina. Poni yskähteli kävelytyksen aikana joitakin kertoja, muttei saanut pahempia yskänpuuskia. Täytyy nyt toivoa että tämä lima nyt saisi kuljetettua sieltä pois sen mikä ponia ikinä yskittääkin. Ylivuotinen kuivaheinä on loppunut ja poni on nyt syönyt jo pari päivää tallin omaa esikuivattua heinää, mikä on ainakin toistaiseksi yllätykseksemme pitänyt ponin vatsan ihan suht hyvällä mallilla. Täytyy seurailla pari päivää, ettei nyt vaan ollut mikään siirtymävaihe ja kohta taas vatsa kuralla - ponin takapuolta olen pessyt siis viimeksi toissapäivänä, kun se on eilen ja tänään ollut ihan kuivana ja puhtaana!


tiistai 3. marraskuuta 2015

Pientä himmailua ja rauhallista tutustumista

Tässä on nyt muutama päivä otettu ponin kanssa ihan isisti. Se on kuulemma yskässyt muutamia kertoja jo viime viikolla ylläpitokodissa ja lauantaina kopista purussa sai melkoisen yskänpuuskan. Yskä kuitenkin rauhoittui eikä poni enää lauantaina yskinyt sen koommin vaikka käytiin kävelyllä ja touhuttiin. Sunnuntaina poni yskäisi muutaman kerran kun harjasin sitä ennen liikutusta ja mietin, että se vaan vetäisi pölyä hengityksen mukana tai jotain. Goldi kuitenkin jatkoi yskimistä kun päästiin kentälle niin, että jokaisessa askellajinvaihdossa (käynnistä raviin, ravista laukkaan) köhäsi muutaman kerran. Päätin etten viitsi kovin rankkaa treeniä tehdä, käytiin ainoastaan askellajit läpi ja hieman taivuteltiin.

Eilen pidettiin ihan kevyt päivä ja käytiin ilman satulaa käppäilemässä kentällä. Treenailtiin paino ja istunta-apuja pitkin ohjin käynnissä. En ottanut kertaakaan ohjia käteeni, vaikka välillä pysähtyminen oli hankalampaa ilman ohjastuntumaa. En osaa selkeästi istua tarpeeksi syvälle selkään ja viestittää olemuksellani että nyt pysähdytään - sitä täytyy siis treenata! Poni yskäisi hoidettaessa sekä ennen että jälkeen liikutuksen ja muutaman kerran liikutuksen aikana, mutta jo jonkin verran vähemmän kuin sunnuntaina. Vähän pohdittiin, että yskiminen saattaisi johtua heinästä, kun poni on nyt jonkin aikaa syönyt ylivuotista kuivaheinää joka tietysti pöllyää aika paljon, eikä ulkona ollessa ole yskinyt heiniä napsiessaan lainkaan. Sisätiloissa sitten taas heti pienimmästäkin heinän hamuilusta tulee yskäisy ja yskä on kuivaa, eikä sieraimistakaan vuoda mitenkään kummemmin räkää. Onneksi ylivuotinen heinä oli vanhan tallin heiniä ja on kohta loppu. Nyt täytyy sitten pitää peukkuja, että ollaan totuteltu ponin vatsa tarpeeksi hyvin uuteen esikuivattuun - poni nimittäin ei yleensä ole kestänyt mitään säilöheiniä, vaan vetää niistä vatsan sekaisin ja märkäpierulle. Olen syöttänyt varmuudeksi ponille myös valkosipulia rehujen kanssa, jos siellä nyt sattuisikin olemaan joku orastava flunssa. Lämpöä ei ainakaan ole vielä kertaakaan ollut, eikä mitään muitakaan flunssan oireita.

Tänään poni vaikutti jo paljon paremmalta, vaikkei se nyt varsinaisesti mitenkään kipeä ole ollut, mutta ei yskinyt hoidettaessa kuin kerran. Käytiin taas kevyesti kentällä ja kun yskäkin oli jo lievempi, otin muutaman pätkän ravia ja laukkaa. Yskänpuuskia ei tullut enää ratsastettaessakaan kuin muutama eikä liikutuksen jälkeen tainnut kertaakaan yskäistä.

Huomenna poni saa luultavimmin pitää ihan kokonaan vapaan, kun itse olen pitkää päivää töissä. Täytyy toivoa, että yskä nyt helpottaisi, että pääsee kunnolla reenaamaan ja liikkumaan!