tiistai 8. elokuuta 2017

"Lievää aristusta"

Siinä missä perjantai-ilta oli silkkaa juhlaa, herätti lauantaiaamu jälleen hevosenomistajan karuun todellisuuteen. Kahdesta huolellisesta kylmäyksestä huolimatta, oli oikea etujalka kerännyt reilusti nestettä yön aikana ja poni arkoi sitä selvästi ravissa. Yritin järkeillä asiaa ehdottamalla muun muassa impparia, jonka neiti olisi voinut kehittää oikeassa jalassa esiintyneen lievän rivin takia, mutta impparista poiketen turvotus ei tahtonut lähteä niin reippaasti laskuun kävelytyksestä ja kylmäyksestä, kuin sen kuuluisi. Jonna myös vakuutteli, ettei imppariin kuulu olennaisena oireena ontuminen - vaikka toisaalta muistelen, kuinka Goldi oli viime kesänä aivan täysin kolmijalkainen saadessaan impparin oikeaan takajalkaansa kuljetusonnettomuuden seurauksena. Meidän pikku dramaqueen kun käytännössä voi oireilla ihan mitä vain.

Koska edellisenä päivänä poni oli kuitenkin kompuroinut ja tehnyt huikean seivin sarjalla ensimmäisessä luokassa, varattiin sille klinikka-aika heti maanantaiaamulle. Vaikka jalka olisikin sitten turvonnut pelkästä impparista, olisi se silti hyvä kuvata läpi ja varmistaa, ettei siellä ole mitään pahemmin vialla. Ja tottakai mielessä vilisi kauhukuvat alkavista jännevammoista ja nivelrikoista ja ties mistä muusta.


Vietettiinkin sitten sunnuntai ravaamalla vuorotellen tallilla taluttelemassa ja kylmäämässä ponin jalkaa. Jännevamman ensihoito ensimmäisten 72 tunnin aikana on se kaikista kriittisin vaihe ja mitä huolellisemmin hommansa hoitaa silloin, sitä paremmat mahdollisuudet nopealle paranemiselle on. Joten ei muuta kuin tunnollisena hevosenomistajana ylös ja tallille ennen yhdeksää sunnuntaiaamuna vain neljän tunnin yöunien jälkeen! Turvotus oli lähtenyt laskuun jo lauantai-iltana, mutta edelleen sunnuntaina jalassa oli selkeää nesteisyyttä. Poni kuitenkin käveli reippaasti ja astui käynnissä tasapuolisesti molemmille jaloille - ihan kamala katastrofi ei pitäisi olla klinikalla vastassa.

Itselläni oli jo asiakasvaraus maanantaille enkä päässyt mukaan klinikkareissulle, mutta olin tiiviisti puhelimen ääressä koko toimenpiteen ajan odottaen tuomiota. Jalan turvotus oli jo aamulla huomattavasti laskenut ja jopa liki normaali, ihan tyypillisesti. Poni kuskattiin joka tapauksessa Vermoon, jossa se tutkittiin huolella läpi. Alla eläinlääkärin lausunto:

"Lihaksistossa ja lonkan limapussien alueella ei merkittävää aristusta, SI-nivelen alueella ei jäykkyyttä tai aristusta provokaatiossa. 
Oej säären alueella lievää diffuusia nahanalaisturvotusta, ei palpaatioarkuutta. Oej kavionivel hyvin lievästi täyttyyt, muuten nivelissä ei merkittävää täyttyneisyyttä. Mej kaviot hieman kannoilta supistuneet, säde heikko, antura kovera. 
Suoralla juoksuttaessa oej hyvin lievää painonkevennystä, voimistuu ympyrällä sisäjalkana 0,5/5, vej sisäjalkana 0,5/5. Oej alanivelet 2,5/5 taivutusreaktio, vej 2/5, oej ylänivelet ei reaktiota."



Taivutuskokeessa ilmenneiden reaktioiden takia päätettiin kuvauttaa molemmat etujalat, vaikkei vasen etujalka ollutkaan aikaisemmin oireillut. Oikean etujalan jänteiset rakenteet olivat ultrauksessa täysin normaalit, eikä röntgenkuvissakaan kummastakaan jalasta löytynyt merkittäviä muutoksia. Nivelet olivat kuitenkin selvästi rasittuneet (varmasti rankan viikonlopun jäljiltä) ja selvän taivutusreaktion myötä poni sai viikoksi Metacam-kuurin lievittämään tulehduskipua.

Goldi saa nyt kipulääkekuurin myötä viikon verran kävelylomaa, jonka jälkeen palataan taas hiljalleen takaisin normaaliin liikuntaan. Mikä helpotuksen tunne ettei jaloista otetuista kuvista löytynyt mitään sanottavaa ja nyt voi myös hyvällä omalla tunnolla jatkaa ponin kilpauraa kun tietää, että sen etujalat ainakin on rakenteellisesti priimakunnossa! Vielä täytyy saada kengitykseen muutos, jotta saadaan kaviota levitettyä kannoilta tukemaan jalkojen rakennetta ja lieventämään ylimääräistä rasitusta.


Kuvien © Valokuvaus Tuulia N.


 

maanantai 7. elokuuta 2017

Kova työ palkitaan

On vihdoin aika palata luvattoman pitkäksi päässeeltä blogin kesälomalta. Alun perin muutaman viikon mittainen blogiloma olikin monen muuttujan myötä reilu kuukaudeksi venähtänyt kesähiljaisuus. Nyt juttua alkaa kuitenkin olla kertynyt jo sellainen määrä, että pakko ryhtyä purkamaan näitä kuluneita viikkoja! Aloitetaan hieman ajankohtaisemmilla aiheilla ja palataan sitten ajassa taaksepäin ihaniin kesäfiiliksiin.  

 
Mä järkkäsin tänä vuonna mun kesälomat niin, että käytännössä pääsin mukaan kaikkille kisareissuille. Se tarkoitti sitä, että olen lomaillut siellä täällä pitkin kesää ja pääosin tehnyt lyhennettyä työviikkoa ja reissannut ympäri suomea viikonloppuisin. Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä kruunasin kesälomani kotimaanmatkailulla Härmään PowerPark Horse Showhun. 

Olin alkuun lähdössä yksin liikenteeseen ponin perässä ja suunnittelin nukkuvani autossa, mutta onneksi sain maailman parasta matkaseuraa ja jopa majapaikan kun äiti päätti lähteä mukaan reissun päälle! Mä en ole koskaan ennen käynyt Pohjanmaalla, joten kokemus oli kaikenkaikkiaan mulle ihan uusi ja pitihän sitä turistina pysähtyä matkalla Tuurin kyläkauppaan shoppailemaan. Pieni shoppailuhetki katkaisi mukavasti liki viiden tunnin ajomatkan ja ruokailutuokinon jälkeen sai hyvin energiaa matkustaa viimeiset 90 minuuttia majapaikkaamme. Poni oli perillä kohteessa jo siinä vaiheessa, kun me vasta aloiteltiin matkaamme - se pääsi matkustamaan tuttaviemme rekassa, ai mitä luksusta!

Minkä ihmeen takia sitten lähdettiin niinkin kauas? PowerPark Horse Showssa järjestettiin Ponicupin finaali, ja kun meidän neidit killuivat lupaavasti kolmannella sijalla Ponicupin rankingissa, oli tietysti lähdettävä ottamaan osaa myös finaaliin. Samalla kokeiltiin onneamme Suomi 100-luokan karsinnoissa, mutta harmillisen hipaisupuomin myötä sai haaveet lauantain finaalista jäädä.




Ponicupin finaali ratsastettiin 115cm tasolla ja arvostelulla AM5. AM5 arvostelulla luokka käydään kahdessa vaiheessa, jolloin perusradalla pienimmän virhepistemäärän saavuttaneet ratsukot jatkavat erikseen ratsastettavaan toiseen vaiheeseen. Muut ratsukot sijoittuvat perusradan ajan ja virhepisteiden mukaan. Mä en ole vielä varmaan tähän päivään mennessä jännittänyt mitään niin paljoa kuin tuota finaalia. En meinannut pysyä housuissani ja sykkeet kävi aivan varmasti lähellä kahtasataa. Sain Erikalta viestin radan jälkeen, jossa hän kommentoi mun "mukana hyppimistä", kivaa että mun jännitys näkyi sitten PPHS-livessäkin, haha!

Toisaalta mun hyppiminen ja vääntelehtiminen kentän laidalla oli ihan oikeutettua, sillä tytöt suorittivat ensimmäisen 115-ratansa puhtaalla nollalla ja olivat toinen kahdesta seuraavalle kierrokselle päässeistä ratsukoista! Adrenaliini virtasi niin että kädet tärisivät kuin viimeistä päivää enkä vieläkään tajunnut kuinka uskomattoman hyvin meidän tehokaksikko oli vetänyt. Taluttelin Goldia sillä välin kun Nella valmentajansa kera laativat strategiaa uusintaa varten ja puuskuttelin pahimpia kierroksia alas samalla laskien pisteitä päässäni uudestaan ja uudestaan. Olin nimittäin jo tullut siihen lopputulokseen, että siitä huolimatta miten tytöillä menisi toinen vaihe, olisivat he finaalin kakkosia ja täten pistemäärällään Ponicupin kokonaiskilpailun voittajia! Tottakai toivoin lisäksi koko finaalin voittoa, vaikka se ei vaikuttaisi lopputulokseen enää. Toisessa vaiheessa tuli kuitenkin harmillisesti, vaikkakin täysin ansaitusti alas yksi puomi ja täten finaaliluokan toinen sija. Puomi ja toinen sija ei kuitenkaan jaksanut harmittaa lainkaan sen valossa, että Team Goldi oli juuri napannut itselleen kultaa vuoden 2017 Ponicupissa!! Voi sitä riemun, kiljunnan ja huudon määrää kun kaiuttimista kaikui "Ponicupin palkintojenjakoon pyydetään valmistautumaan Nella Tossavainen ja Golden Star...."!




Radalta otettujen kuvien © Minea L.

Vieläkin on aivan epätodellinen fiilis ja kylmät väreet nousee ihon pintaan kun ajattelen asiaa. Vaikka tiesin tyttöjen suorittaneen tasaisen varmasti jokaisessa osakilpailussa ja piste-eron kärkisijaan olevan erittäin pieni, en osannut lainkaan odottaa finaalituloksen nostavan heitä kärkeen. Sitä ylpeyden määrää joka mut valtasi kun Nella vastaanotti palkintonsa ei pysty sanoin kuvailemaan - hymyilin kuin hölmö koko loppupäivän ja edelleen. Kova uurastus palkitaan ja jos multa kysytään, meni pokaali juuri oikeaan osoitteeseen ♥





perjantai 30. kesäkuuta 2017

Ponivoimaa areenalla + arvonta

Mitä olisikaan hevostapahtuma ilman suloisia poneja? No ei munkaan mielestäni mitään!

Vaikka Helsinki International Horse Shown suurin vetonaula taitaakin olla Maailmancupin osakilpailu ja lauantai-illan gp- ja six bar-jännärit, on myös poneilla suuri rooli yleisön viihdyttämisessä. Itse asiassa poneja esiintyy areenalla lähes tulkoon läpi koko viisipäiväisen tapahtuman - kyllä, HIHS alkaa tänä vuonna jo keskiviikkoaamuna ja jatkuu tuttuun tapaan aina sunnuntai-iltaan saakka! Osaatko arvata kuinka monessa ohjelmanumerossa on mukana poneja?

 
Kuvat: Satu Pirinen

Voin hieman avustaa:
Keskiviikkona voit nähdä ensimmäiset ponit areenalla jo heti aamusta, kun ensimmäiset Amateur Tour-semifinaalit käynnistyvät. Näissä etenkin alemmat luokat ovat suuressa poniratsastajien suosiossa, mutta kyllä niitä poneja löytyy kilvoittelemassa myös korkeammissa luokissa! Poneilla on myös ollut menneinä vuosina helppo kiilata koko Amateur Tourin voittoon ;)

Torstaina saadaan Amateur Tourin karsintojen lisäksi lisää ponivoimaa areenalle Pony Tourin semifinaalien käynnistyessä. Tässä kilpailussa jokainen nelijalkainen osallistuja on aivan varmasti ponikokoinen ja osallistuvat ratsukot ovat Suomen poniesteiden kärkiloistoa - iso osa päivästä meneekin siis seuratessa huippuponien kilvoittelua esteratsastuksessa!

Perjantaina jatketaan aamusta Pony Tour-semifinaaleja 110cm aikaratsastuksella. Voin siis kuvitella luvassa olevan vauhtia ja tiukkoja mutkia, sillä niitä harvemmin poniluokista jää puuttumaan. Myös eräs perjantai-illan huipentumista on Amateur Tourin Top 10-finaali, jossa perinteisesti on ollut ainakin muutama poni mukana kilpailemassa koko sarjakilpailun voitosta. Viime vuonna voittaja oli  Laura-Linnea Nyblom newforestinponiksi veikattulla Haverstein's Rosanna-ponillaan, josko tänä vuonna jatkettaisiin taas ponien voittoputkea?

Lauantaiaamu alkaa hyvin ponitäyteisesti, sillä vuorossa on lasten matinea sekä Pony Tour-finaali. Jännittävä ponien estefinaali vie varmasti katsojat mukaan kisahumuun; voin jo kuulla kannustavat huudot ja raikuvat aplodit upeiden suoritusten jälkeen! Vastapainoksi sydämentykytyksiä aiheuttavalle estefinaalille aamussa esiintyy myös liuta muita ponikokoisia otuksia aina shetlanninponeista irlannincobeihin (nämä läikykkäät tupsujalat on tutummin tunnettu myös tinkereinä) - tarkkaan suunnitellut miniohjelmanumerot viihdyttävät aivan varmasti jokaista katsojaa perheen pienimmästä vanhimpaan.

Vuoden 2016 Amateur Tour Champion Laura-Linnea Nyblom ja Haverstein's Rosanna.
Kuva: Satu Pirinen

Aika ponintäyteinen Horse Show, etten sanoisi! Onnistuitko pysymään mukana laskuissa siitä, kuinka monessa ohjelmanumerossa ponit HIHS:ssä esiintyvät? Ohjelman kokonaisuudessaan voit kurkata täältä.



Lippuarvonta!

Tänä vuonna Helsinki International Horse Show starttaa uudistetulla ohjelmallaan ja ensimmäisillä karsintakilpailuilla jo keskiviikkona! Nyt sinulla ja yhdellä ystävälläsi on mahdollisuus päästä mukaan tähän varaslähtöön, sillä arvonnassa on yksi(1) kahden(2) lipun lippupaketti keskiviikon Finland Finals-näytökseen.

Arvontaan voit osallistua jättämällä alle kommentilla nimesi ja sähköpostiosoitteesi 16.7.2017 mennessä. Otan yhteyttä voittajaan sähköpostitse tarkempien yhteystietojen saamiseksi, joten varmistathan että ilmoittamasi sähköpostiosoite on toimiva!

Onnea arvontaan!

Kuva lasten matineasta vuonna 2014. Kuva: Satu Pirinen